--- title: "Näkevätkö kaikki unia? Pieni vähemmistö ei muista koskaan – ja tutkijat kiistelevät unien merkityksestä" description: "Lähes jokainen ihminen näkee unia joka yö, mutta osa ei muista niistä koskaan mitään. Unitutkimus erottaa nykyään tarkasti unen näkemisen ja sen muistamisen – mutta kysymys siitä, onko unilla jokin tehtävä, jakaa tiedettä yhä kahtia." category: "Tiede & tekniikka" category_url: https://sanomalehti.com/kategoria/tiede author: "Helmi Mäkinen" published: 2026-06-20T03:03:06.000Z updated: 2026-06-20T03:03:06.000Z canonical: https://sanomalehti.com/artikkeli/nakevatko-kaikki-unia-pieni-vahemmisto-ei-muista-koskaan-ja-tutkijat-kiistelevat tags: ["unet", "uni", "neurotiede", "aivot", "REM-uni", "psykologia", "tutkimus"] --- # Näkevätkö kaikki unia? Pieni vähemmistö ei muista koskaan – ja tutkijat kiistelevät unien merkityksestä Lähes jokainen ihminen näkee unia joka yö, mutta osa ei muista niistä koskaan mitään. Unitutkimus erottaa nykyään tarkasti unen näkemisen ja sen muistamisen – mutta kysymys siitä, onko unilla jokin tehtävä, jakaa tiedettä yhä kahtia. Moni vannoo, ettei näe koskaan unia. Tieteen mukaan he kuitenkin lähes varmasti näkevät – he eivät vain muista sitä. Tämä erottelu unen *näkemisen* ja sen *muistamisen* välillä on yksi modernin unitutkimuksen tärkeimmistä havainnoista, ja se selittää, miksi tuttu väite "en näe koskaan unia" on harvoin kirjaimellisesti totta. ## Kaikki näkevät unia – mutta eivät kaikki muista Tavallinen ihminen viettää öisin noin kaksi tuntia uniaikaa, valtaosin REM-vaiheessa, jolloin aivot ovat lähes valveen veroisen aktiivisia. Unia raportoidaan herättäessä useimmin juuri REM-unesta, mutta myös sen ulkopuolelta: [koonneissa](https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK11121/) REM-herätyksistä unta muistaa noin neljä viidestä koehenkilöstä ja muista univaiheista herätettäessä selvästi harvempi. Vakuuttavin todiste "ei-uneksijoiden" uneksimisesta tulee häiriöstä nimeltä REM-unen käytöshäiriö, jossa unen aikainen lihasten lamaannus pettää ja nukkuja toteuttaa uniaan liikkein ja puhein. [Eräässä tutkimuksessa](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26307463/) potilaat, jotka väittivät, etteivät olleet koskaan muistaneet nähneensä unta, käyttäytyivät silti öisin selvästi unenomaisesti – puhuivat, elehtivät ja taistelivat unissaan – vaikka eivät heräätessäänkään muistaneet niistä mitään. Johtopäätös oli yksiselitteinen: he tuottavat unia, mutta eivät tallenna niitä muistiin. Miksi muistaminen sitten vaihtelee niin paljon? Eroja näyttää selittävän osin aivojen toiminta ja heräämishetki: hyvin uniaan muistavilla on havaittu poikkeavaa aktiivisuutta tietyillä aivoalueilla, ja unimuisti kytkeytyy esimerkiksi siihen, mistä univaiheesta ihminen herää. ## Aphantasia: kun mielessä ei ole kuvia Oma erikoistapauksensa ovat ihmiset, joilla on aphantasia – kyvyttömyys tuottaa tahdonalaisesti mielikuvia. Arviolta noin neljä prosenttia ihmisistä ei "näe" mielessään esimerkiksi rakkaan ihmisen kasvoja. [Tutkimusten mukaan](https://www.nature.com/articles/s41598-020-65705-7) heillä myös unet ovat keskimäärin harvinaisempia ja aistimaailmaltaan latteampia. Mielenkiintoista kyllä, aphantasia ei sammuta unia kokonaan: merkittävä osa visuaalisista aphantaatikoista raportoi näkevänsä eläviä kuvia juuri unissa, vaikka valveilla mielikuvat puuttuvat. Se viittaa siihen, että unien kuvasto syntyy ainakin osin eri mekanismilla kuin valveen tahdonalainen kuvittelu. ## Teoriat kiistelevät: merkitystä vai pelkkää kohinaa? Vaikein kysymys ei ole se, *näemmekö* unia, vaan *miksi*. Tässä tiede on aidosti erimielinen. Yksi leiri pitää unia aivojen yöllisen toiminnan sivutuotteena. Klassinen aktivaatio–synteesi-teoria esittää, että uni on aivojen yritys koota mielekäs tarina sattumanvaraisista hermosignaaleista – kärjistäen unisisältö olisi pohjimmiltaan "kohinaa", jolle aivot jälkikäteen sepittävät juonen. Toinen leiri näkee unilla selvän tehtävän. [Muistin konsolidaatioteorian mukaan](https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK11121/) uni – ja mahdollisesti uneksiminen – auttaa siirtämään ja vakiinnuttamaan päivän muistoja pitkäkestoiseen muistiin. Tunteiden käsittelyn teoriat puolestaan esittävät, että erityisesti REM-uni säätelee tunnemuistoja ja voi auttaa vaimentamaan kuormittavia tunnelatauksia. Kunnianhimoisimman tulkinnan on esittänyt suomalainen tietoisuudentutkija, professori Antti Revonsuo. Hänen uhkasimulaatioteoriansa mukaan uneksiminen on evoluution muovaama puolustusmekanismi: aivot harjoittelevat unissa toistuvasti uhkaavia tilanteita ja niistä selviämistä, ikään kuin pitäisivät yöllistä paloharjoitusta. [Teorian tueksi](https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1053810003000199) on esitetty muun muassa, että vaaroille altistuneiden lasten unet sisältävät enemmän uhkaavia tapahtumia. Kaikki eivät vakuutu: kriitikot huomauttavat, etteivät unet useinkaan ole niin uhkapainotteisia kuin teoria edellyttäisi. Freudin vanha ajatus unista tukahdutettujen toiveiden salakielenä on sen sijaan jäänyt nykytutkimuksessa marginaaliin. Suomalaiset unilääkärit muistuttavat, että vaikka unien *merkityksestä* kiistellään, unen *terveysvaikutukset* ovat kiistattomia: [arviolta kolmannes suomalaisista](https://yle.fi/a/20-10004569) kärsii ajoittaisesta unettomuudesta. Niin kauan kuin unen ja unimuistin neurobiologia on osin auki, vastaus alkuperäiseen kysymykseen pysyy kaksijakoisena: melkein kaikki näkevät unia, mutta se, *tarkoittavatko* ne mitään, on yhä tieteen avoin riita. ## Lähteet - [The Possible Functions of REM Sleep and Dreaming](https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK11121/) - [Evidence that non-dreamers do dream: a REM sleep behaviour disorder model](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26307463/) - [A cognitive profile of multi-sensory imagery, memory and dreaming in aphantasia](https://www.nature.com/articles/s41598-020-65705-7) - [Threat simulation theory: Evidence from dreams of traumatized children](https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1053810003000199) - [Kymmenen myyttiä ja puolitotuutta unesta – professori kertoo faktoja](https://yle.fi/a/20-10004569)