Keskikesä on perhosten aikaa. Samalla se on niiden kuvaajien kiireisintä sesonkia, jotka tavoittelevat kameralla luonnon värikkäimpiä lentäjiä.
Heinäkuussa perhosten lajimäärä on suurimmillaan, Keskisuomalainen kertoo. Myös yksilömäärät ovat ajoittain poikkeuksellisen runsaat.
Eteläiset lajit leviävät
Perhoslajistossa näkyy muutos. Eteläisiä lajeja on levinnyt yhä laajemmalle, ja niitä tavataan aiempaa pohjoisempana.
Jutussa mainitaan esimerkkeinä haapaperhonen ja keisarinviitta. Näiden lisäksi mukaan on saapunut muitakin uusia komistuksia, jotka rikastuttavat kesän perhoslajistoa.
Aika ratkaisee
Perhoskuvaus on lajina aikaan sidottu. Päiväperhosten lyhyt elinikä tekee kuvaamisesta haastavaa, sillä otollinen hetki voi olla ohi nopeasti.
Kuvaaja Jussi Murtosaaren mukaan sää ohjaa liikkeelle lähtöä. "Useimmat päiväperhoset ovat auringonpalvojia, ja silloin on hyvä kuvaajankin olla liikkeellä", hän kuvaa.
Kärsivällisyyttä ja ajoitusta
Perhoskuvaus palkitsee kärsivällisen. Kun lajistoa on runsaasti ja aurinko houkuttelee perhoset liikkeelle, kuvaajalla on parhaat mahdollisuudet onnistua.
Heinäkuun runsas mutta lyhyt sesonki tiivistää tämän hyvin: parhaat hetket on osattava käyttää juuri silloin, kun perhoset ovat parhaimmillaan.
