Suomalainen tiedemaailma on menettänyt yhden monipuolisimmista hahmoistaan. Biologi ja professori Anto Leikola on kuollut. Wikipedian mukaan Leikola syntyi 8. kesäkuuta 1937 Helsingissä ja kuoli 18. kesäkuuta 2026, 89-vuotiaana, niin ikään Helsingissä.
Biologista tieteenhistorian tutkijaksi
Leikola valmistui Helsingin yliopistosta eläintieteen alalta ja väitteli tohtoriksi 1960-luvun alussa. Wikipedian mukaan hänen varhainen tutkimuksensa käsitteli lintujen ja sammakkoeläinten alkionkehitystä.
Myöhemmin Leikolan kiinnostus laajeni biologiasta tieteen- ja aatehistoriaan. Hän toimi aate- ja oppihistorian professorina Oulun yliopistossa ja tieteenhistorian professorina Helsingin yliopistossa vuosina 1988–1998. Ura yliopistomaailmassa kesti vuosikymmeniä.
Poikkeuksellisen laaja tuotanto
Leikola tunnetaan ennen kaikkea valtavasta kirjallisesta tuotannosta. Wikipedian mukaan hänen nimissään on noin 4 000 julkaisua: tieteellisten töiden lisäksi esseitä, kolumneja, oppikirjoja ja lukuisia suomennoksia. Hän käänsi suomeksi monia tieteen klassikoita ja toi näin kansainvälistä tutkimusta suomalaisten lukijoiden ulottuville.
Juuri tieteen popularisointi oli Leikolan vahvuus. Hän osasi kirjoittaa mutkikkaista aiheista selkeästi ja kiinnostavasti, mikä teki hänestä arvostetun tiedevälittäjän.
Palkittu tiedevälittäjä
Työ tunnustettiin myös palkinnoin. Wikipedian mukaan Leikola sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon kahdesti, vuosina 1969 ja 1980, sekä tiedekirjailijoiden Warelius-palkinnon vuonna 1988 ja J. A. Hollon palkinnon vuonna 2001.
Tieteen ohella Leikola vaikutti kulttuurielämässä. Hän toimi muun muassa Aleksis Kivi -seuran puheenjohtajana vuosina 2002–2014.
Perintö jää eläväksi
Anto Leikolan perintö säilyy hänen laajassa tuotannossaan ja siinä, miten hän madalsi kynnystä tieteen pariin. Monelle suomalaiselle hänen tekstinsä olivat ensikosketus biologian ja tieteenhistorian maailmaan. Hänen työnsä jää elämään kirjoissa ja niissä lukijoissa, jotka hän innosti tieteen äärelle.
