Silmä on tutkittu perusteellisesti, ja sen anatomia on ollut oppikirjoissa vuosikymmeniä. Silti siitä paljastui jotain, mitä ei uskottu olevan olemassa.
Kanadalaistutkijat löysivät silmän takaosasta aiemmin tuntemattoman jätteenpoistojärjestelmän, Tekniikan Maailma kertoo. Yli sadan vuoden ajan on ajateltu, ettei silmässä ole imusuonijärjestelmää lainkaan.
Miksi löytö on yllätys
Muualla kehossa imusuonet kuljettavat pois solujen jätteitä ja ylimääräistä nestettä. Silmän kohdalla vallitsi kuitenkin pitkään käsitys, että se olisi tästä poikkeus.
Tämä oli hämmentävää, sillä silmän verkkokalvo on yksi kehon aineenvaihdunnaltaan aktiivisimmista kudoksista. Se työskentelee jatkuvasti muuntaen valon hermosignaaleiksi, joten sen pitäisi myös tuottaa runsaasti kuona-aineita. Kysymys kuului: mihin ne menevät?
POLO-reitti
Vastaus löytyi järjestelmästä, jota tutkijat kutsuvat nimellä POLO (posterior ocular lymphatic outflow). Se kuljettaa nesteitä ja jäteaineita silmän takaosasta imusuonistoon.
Löydön takana ovat British Columbian yliopiston professori Neeru Gupta ja Toronton yliopiston professori Yeni Yücel. Tutkimus tehtiin hiirillä, ja siinä käytettiin muun muassa magneettikuvausta ja lähi-infrapunafluoresenssia. Merkkiaineiden liikettä seuraamalla nähtiin, että neste todella poistuu silmästä pieniä reittejä pitkin. Tutkimus julkaistiin Translational Vision Science & Technology -tiedelehdessä.
Mitä tämä voi tarkoittaa hoidolle
Löydöllä voi olla käytännön merkitystä silmäsairauksien hoidossa. Esimerkiksi glaukoomassa silmänpaine nousee haitallisen korkeaksi, ja tehokkaampi nesteenpoisto voisi auttaa paineen hallinnassa.
Myös silmänpohjan rappeuman kaltaisissa sairauksissa kuona-aineiden kertyminen voi olla osa ongelmaa. Jos puhdistusjärjestelmää opitaan tukemaan, sillä voi olla merkitystä tällaisten sairauksien hidastamisessa.
Lisäksi tieto siitä, miten aineet liikkuvat silmän takaosassa, voi auttaa kehittämään parempia tapoja kuljettaa lääkkeitä juuri sinne, minne ne on tarkoitettu.
Tuttukin elin voi yllättää
Tulokset on tehty eläinkokeissa, joten seuraavaksi on selvitettävä, toimiiko järjestelmä samalla tavalla ihmisellä. Vasta se ratkaisee, kuinka suoraan löytö siirtyy hoitoihin.
Silti kyse on kiinnostavasta muistutuksesta: jopa niin tutkitusta elimestä kuin silmä voi vielä löytyä perustavaa uutta. Joskus tiede tarkoittaa uuden keksimistä, joskus sen huomaamista, mikä on ollut koko ajan silmien edessä.
