Kevät tuo Suomen rannikoille usein hädänalaisia löytöjä: emoistaan eroon jääneitä tai heikkokuntoisia hyljekuutteja. Ylen mukaan näin kävi myös Porkkalan ja Kokkolan kohdalla.
Haavat ja nälkä toivat hoitoon
Porkkala-niminen kuutti löydettiin ajelehtimasta jäälautalla laivaväylällä, vaarallisessa paikassa, ja sillä oli kaksi syvää haavaa. Kokkola puolestaan rantautui niin nääntyneenä, että se painoi vain noin 8,5 kiloa – murto-osan siitä, mitä terveen kuutin pitäisi painaa selvitäkseen kylmissä vesissä. Molemmat toimitettiin Korkeasaaren Villieläinsairaalaan, joka on Suomen ainoa pitkäaikaiseen hyljekuntoutukseen kykenevä keskus.
Kuukausien hoito teki tehtävänsä
Sairaalassa kuutit saivat ensin hoitoa ja niitä syötettiin letkun kautta. Vähitellen ne opettelivat tärkeän taidon: syömään kalaa itsenäisesti. Kun molemmat olivat saavuttaneet noin 30 kilon painon, hoitajat katsoivat niiden olevan valmiita mereen. Harmaahylkeen kuntoutuksessa avainasemassa ovat riittävä rasvakerros ja kalanpyyntitaito.
Kotiin saaristoon
Vapautuspaikaksi valittiin harmaahylkeen suojelua varten rauhoitettu saari Kirkkonummen saaristossa. Veden äärellä kuuttien luonteet erottuivat selvästi: Kokkola kiiti suoraan aaltoihin kuin palaisi kotiin, kun taas Porkkala pysähtyi ensin haistelemaan uutta ympäristöään ennen kuin sekin lähti tutkimaan reviiriään.
Harmaahylje oli Itämerellä pitkään uhanalainen, mutta kannat ovat elpyneet suojelutoimien ansiosta. Jokainen vapautettu yksilö on osoitus siitä, mitä pitkäjänteisellä eläintenhoidolla voidaan saavuttaa.
