Vuosikymmeniä suomalaiset saattoivat jäädä vanhuuseläkkeelle jo 63-vuotiaana. Vuonna 2017 voimaan tullut eläkeuudistus muutti tämän: alin vanhuuseläkeikä alkoi nousta portaittain syntymävuoden mukaan. Muutos koskee kaikkia vuonna 1955 tai myöhemmin syntyneitä.
Syntymävuosi ratkaisee
Eläketurvakeskuksen mukaan alin vanhuuseläkeikä määräytyy näin:
| Syntymävuosi | Alin vanhuuseläkeikä |
|---|---|
| 1954 tai aiemmin | 63 vuotta |
| 1955 | 63 v 3 kk |
| 1956 | 63 v 6 kk |
| 1957 | 63 v 9 kk |
| 1958 | 64 vuotta |
| 1959 | 64 v 3 kk |
| 1960 | 64 v 6 kk |
| 1961 | 64 v 9 kk |
| 1962–1964 | 65 vuotta |
| 1965 ja sen jälkeen | Sidottu elinajanodotteeseen |
Esimerkiksi vuonna 1958 syntynyt pääsee eläkkeelle aikaisintaan 64-vuotiaana, kun taas vuonna 1960 syntynyt odottaa puoli vuotta pidempään.
Vuodesta 1965: elinajanodote määrää
Merkittävin muutos koskee vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneitä. Heille alin vanhuuseläkeikä ei ole laissa kiinteästi määrätty, vaan se lasketaan elinajanodotteen kehityksen perusteella. Käytännössä mitä pidempään ihmiset keskimäärin elävät, sitä myöhemmin eläkkeelle pääsee. Mekanismi tulee voimaan ensimmäisen kerran, kun vuonna 1965 syntyneet lähestyvät eläkeikäänsä, ja tarkat ikärajat julkaistaan tilastotiedon tarkentuessa.
Töitä voi jatkaa pidempäänkin
Alin vanhuuseläkeikä ei ole sama asia kuin tavoite-eläkeikä, joka on laskennallinen vertailupiste täysimääräiselle eläkkeelle. Työntekoa voi jatkaa alimman eläkeiän jälkeenkin ja kartuttaa lisää eläkettä, ja lykkäämisestä saa erillisen lykkäyskorotuksen.
Oman tarkan eläkeikänsä voi tarkistaa Työeläke.fi-palvelusta tai oman työeläkevakuuttajan verkkopalvelusta. Eläketurvakeskus muistuttaa, että suunnittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen aiottua eläkkeelle siirtymistä.
