Britannian hallitsevan työväenpuolueen johtokiista kärjistyi viikonloppuna, kun Suur-Manchesterin pormestarina toiminut Andy Burnham voitti selvästi Makerfieldin täytevaalin Luoteis-Englannissa ja palasi parlamentin alahuoneeseen. Tulos vahvistaa hänen asemaansa pääministeri ja puoluejohtaja Keir Starmerin näkyvimpänä haastajana.

Vaalivoitto oli vakuuttava. Burnham sai 24 927 ääntä eli 54,8 prosenttia annetuista äänistä, kun toiseksi tullut äärioikeistolaisen Reform UK -puolueen Robert Kenyon jäi 34,5 prosenttiin. Voittomarginaali oli yli 9 000 ääntä.

Miksi täytevaali järjestettiin

Täytevaali ei syntynyt sattumalta. Työväenpuolueen säännöt edellyttävät, että puoluejohtajaehdokkaan on oltava parlamentin jäsen. Pormestarina Burnhamilla ei ollut paikkaa alahuoneessa, joten istuva työväenpuolueen kansanedustaja Josh Simons erosi toukokuussa ja avasi Makerfieldin paikan Burnhamille.

Britannialaismedian mukaan järjestely herätti kritiikkiä, ja Burnham itse on toistuvasti kieltäytynyt sulkemasta pois mahdollista johtajuushaastetta. Voittopuheessaan hän vaati politiikan ytimeen "Makerfieldin testiä": päätöksiä tulisi hänen mukaansa arvioida sen perusteella, hyödyttävätkö ne yhteisöjä, jotka hän kuvasi Westminsterin laiminlyömiksi.

Starmerin asema horjuu

Voitto kohdistuu pääministeriin, jonka kannatus on heikko. Mediatietojen mukaan Starmeria on painostanut väistymään merkittävä joukko hänen oman puolueensa kansanedustajia. Muodollisen johtajuushaasteen käynnistäminen edellyttää työväenpuolueen sääntöjen mukaan viidenneksen eli noin 80 kansanedustajan tukea, joten Burnhamin paluu parlamenttiin on vasta ensimmäinen askel. Myös entinen terveysministeri Wes Streetingin on uutisoitu valmistautuvan omaan haasteeseensa.

Lehtitietojen mukaan Starmer aikoo asettua ehdolle ja puolustaa asemaansa mahdollisessa johtajuusäänestyksessä.

Miksi tällä on merkitystä Suomelle

Britannia on EU:n ulkopuolinen mutta keskeinen eurooppalainen toimija: Naton ydinasevalta, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja yksi Ukrainan tärkeimmistä tukijoista. Työväenpuolueen johtajan vaihtuminen merkitsisi käytännössä myös pääministerin vaihtumista ilman parlamenttivaaleja, mikä voisi vaikuttaa maan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan. Toistaiseksi kyse on kuitenkin kärjistyvästä valtataistelusta, ei vielä toteutuneesta johtajanvaihdoksesta.