Vielä kymmenisen vuotta sitten hiilikuitulevyllä jäykistetty, törkypaksu välipohja oli laboratorioiden ja huippumaratoonarien erikoisuus. Kun kenialainen Eliud Kipchoge juoksi vuonna 2019 maratonin alle kahden tunnin prototyyppikengillä, tavallinen kuntoilija katsoi sivusta. Nyt tilanne on toinen: lähes jokaisessa tiejuoksukisassa rivit täyttyvät paksupohjaisista superkengistä, ja niitä näkee yhä useammin myös arkilenkillä.
Mistä superkengissä on kyse
Kyse on kolmen tekijän yhdistelmästä, ei pelkästä hiilikuidusta. Suomen Urheiluliiton tutkimuskatsauksen mukaan kenkien teho perustuu kolmeen asiaan: välipohjaan upotettuun jäykkään hiilikuitulevyyn, hyvin kimmoisaan ja kevyeen vaahtomateriaaliin sekä poikkeuksellisen paksuun välipohjaan.
Levy jäykistää kenkää ja luo ponnistusvaiheeseen eräänlaisen keinulauta- tai katapulttiefektin. Uudet vaahdot taas palauttavat huomattavan osan askeleeseen varastoituvasta energiasta: katsauksen mukaan jopa noin 87 prosenttia, kun vanhemmat materiaalit jäivät noin 75 prosenttiin. Yhdessä nämä vähentävät pohjelihasten tekemää työtä ja parantavat juoksun taloudellisuutta – eli samalla vauhdilla kuluu vähemmän happea ja energiaa.
Miksi ne kehitettiin huipuille
Alkuperäinen tavoite oli yksinkertainen: nopeammat ajat. Kengät suunniteltiin maratonin ennätysrajojen rikkomiseen, ja vaikutus oli niin selvä, että moni piti lajia muuttuneena pysyvästi. Kaikki suuret merkit joutuivat kehittämään omat vastineensa Niken Vaporflylle.
Kun teknologia ensin todistettiin kärjessä, valmistajat toivat sen nopeasti myös kuluttajamalleihin. Näin huippujen varuste levisi parissa vuodessa marketin hyllyille ja harrastajan jalkaan.
Toimivatko ne tavallisella juoksijalla
Tässä tutkimusnäyttö on kiinnostavasti ristiriitaista. Joissakin tutkimuksissa harrastelijajuoksijat hyötyivät jopa enemmän kuin eliitti: SUL:n katsaus mainitsee harrastelijoilla 3,5–5,0 prosentin parannuksen taloudellisuuteen, kun eliitillä ero saattoi kovilla vauhdeilla kadota. Keskimääräinen arvio koko teknologialle on noin neljä prosenttia.
Toisaalta osa tutkimuksista varoittaa, ettei hyöty ole automaattinen. Hitaammilla harrastevauhdeilla mitatut parannukset ovat olleet selvästi pienempiä – yhdessä tutkimuksessa vain noin yhden prosentin luokkaa. Hyödyn ulosmittaaminen näyttää vaativan hyvää juoksuasentoa ja riittävää vauhtia, joten aloittelijalla etu voi jäädä pieneksi tai olemattomaksi.
Entä riskit ja hinta
Täysin huoleton varuste ei ole. Tutkimuskirjallisuudessa on tapaussarja, jossa kuvattiin juoksijoiden veneluun rasitusmurtumia superkengillä; selityksenä on esitetty, että jäykkä levy muuttaa jalkapöydän luiden liikettä. Näyttö on kuitenkin vielä ohutta, ja toiset tutkimukset viittaavat päinvastoin sääriluun kuormituksen vähenemiseen. Yhteistä murtumatapauksille oli usein liian nopea käyttöönotto pitkillä lenkeillä ilman totuttelua.
Kengät ovat myös kalliita ja kuluvia: hiilikuitulevyn ja vaahdon kimmoisuus heikkenee monien arvioiden mukaan jo noin 400–500 kilometrin jälkeen, minkä vuoksi moni säästää kalleimmat mallit vain kisoihin. Tutkimusyhteisön kokonaisarvio on toistaiseksi varovainen: kengät parantavat energiankäyttöä, mutta lopullinen vaikutus tuloksiin ja vammoihin riippuu yksilön tekniikasta, kengän rakenteesta sekä käyttötavasta.
