Suomessa kiistellään yhä kiivaammin siitä, pitäisikö ikäihmisten omaisuutta – asuntoa, mökkiä tai pankkitalletuksia – käyttää nykyistä enemmän hoivan ja hoivamaksujen rahoittamiseen. Kysymys palaa keskusteluun yhä uudelleen, kun hyvinvointialueet kamppailevat alijäämiensä kanssa ja väestö ikääntyy. Vastustajille ehdotukset näyttäytyvät hyökkäyksenä työllä ansaitun omaisuuden ja perinnön suojaa vastaan.
Mistä on kyse
Nykyisin pankkitalletukset tai muu varallisuus, kuten kiinteistö, eivät vaikuta pitkäaikaisen hoivan asiakasmaksuun. Maksu määräytyy tuloista: ympärivuorokautisessa hoivassa se voi olla enintään 85 prosenttia asiakkaan nettotuloista, ja henkilökohtaiseen käyttöön on jätettävä laissa säädetty suojaosuus. Esillä olleet ehdotukset muuttaisivat tätä periaatetta niin, että myös kertynyt varallisuus voitaisiin ottaa maksuissa huomioon.
Keskustelu sai uutta pontta, kun valtiovarainministeriö nosti aiemmin esiin ajatuksen omaisuuteen perustuvasta lisämaksusta. Verkkouutisten mukaan mallissa hahmoteltiin noin 100 euron ylimääräistä kuukausimaksua niille, joilla on varallisuutta yli 200 000 euroa. Ministeriö kuitenkin täsmensi, ettei ajatus sisältynyt sen budjettiehdotukseen – kyse oli keskustelunavauksesta, ei päätöksestä.
Tuore selvitys: maksut voisivat nousta satoja euroja
Joulukuussa 2025 julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) selvitys tarkasteli ensimmäistä kertaa konkreettisesti varallisuuden huomioimisen vaikutuksia. Ylen mukaan tutkijat laskivat, että muutos koskisi noin 14:ää prosenttia hoivan asiakkaista.
Näillä asiakkailla maksu nousisi keskimäärin noin 830 euroa kuukaudessa, joskin puolella heistä korotus jäisi enintään 380 euroon. Julkiselle taloudelle muutos toisi arviolta noin 45 miljoonan euron lisätulot vuodessa. Selvitys nostaa kuitenkin esiin riskejä: ihmiset voisivat siirtää omaisuuttaan maksukriteerien ulottumattomiin, hakeutua yksityiseen hoivaan tai antaa varansa ennakkoperintönä. Tutkijat korostavat arvioihin liittyvää epävarmuutta.
Vastustus: omaisuudensuoja ja oikeudenmukaisuus
Ehdotukset ovat herättäneet voimakasta vastustusta. Kansanedustaja Pia Kauma (kok.) tiivisti kritiikin vaatimukseen jättää vanhusten työllä ansaitut kodit ja mökit rauhaan ja muistutti, että maksuja määritetään jo nyt tulojen perusteella.
Myös asiantuntijat suhtautuvat varauksellisesti. Vanhustyön keskusliiton kokoamissa kommenteissa Kuntaliiton sosiaali- ja terveysjohtaja Tarja Myllärinen piti periaatteessa järkevänä huomioida todellisia tuloja tuottavaa varallisuutta, mutta varoitti, että muutos voisi karkottaa omaisuuden maksukriteerien ulottumattomiin. Jyväskylän yliopiston professori Teppo Kröger painotti, että maksun tulisi kohdistua vain todella suurituloisiin ja varakkaisiin, ja sekin vain erittäin huolellisen valmistelun jälkeen.
Eläkeläisjärjestöt ovat laajemminkin korostaneet ikäihmisten omaisuudensuojaa ja perinnön asemaa. Julkisessa keskustelussa on toistunut kärjekäs vertaus, jonka mukaan hoivamaksuja maksava vanhus voi joutua luopumaan elämäntyönsä tuloksista, kun esimerkiksi vangit eivät vastaavasti maksa ylläpidostaan.
Mihin tästä mennään
Vaikka mitään virallista esitystä omaisuuden käytöstä hoivamaksuihin ei ole tehty, paine julkisen talouden ja hyvinvointialueiden rahoituksen tasapainottamiseen pitää aiheen pinnalla. THL:n selvitys antaa päättäjille ensimmäistä kertaa konkreettisia lukuja siitä, mitä muutos käytännössä tarkoittaisi – ja samalla se on osoittanut, kuinka herkästä aiheesta on kyse.
