Englantilainen jalkapallo menetti yhden aikakautensa määrittelevistä hahmoista. Kevin Keegan on kuollut 75-vuotiaana.
Perhe vahvisti kuoleman maanantaina, Hämeen Sanomat kertoo. Keegan sairasti syöpää, joka todettiin tammikuussa. Perheen mukaan hänen vaimonsa ja tyttärensä olivat hänen luonaan hänen viimeisinä hetkinään.
Kolme mestaruutta Liverpoolissa
Keeganin pelaajaura nousi kärkeen Liverpoolissa, jossa hän voitti kolme Englannin mestaruutta ja Euroopan cupin.
Hän oli hyökkääjä, jonka vahvuus ei ollut koko tai voima vaan liike, työmäärä ja kyky löytää paikkoja. Se teki hänestä poikkeuksellisen aikana, jolloin englantilaisessa jalkapallossa arvostettiin ennen kaikkea fyysisyyttä.
Ballon d'Or kahdesti Saksassa
Uran huippu tuli kuitenkin Englannin ulkopuolella. Keegan siirtyi Hampuriin ja voitti Ballon d'Orin sekä vuonna 1978 että 1979, Sky Sportsin mukaan.
Kaksi peräkkäistä Euroopan parhaan pelaajan palkintoa on saavutus, joka kestää vertailun mihin tahansa aikakauteen. Se on sitäkin merkillepantavampi, koska englantilaispelaajien siirtyminen mannermaalle oli tuolloin harvinaista.
Englannin maajoukkueessa Keegan pelasi 63 ottelua ja teki 21 maalia. Seurauransa aikana hän pelasi lähes 750 ottelua, muun muassa Southamptonissa ja Newcastlessa.
Newcastlen valmentajana legenda
Toinen ura alkoi vuonna 1992, kun Keegan otti vastaan vaikeuksissa olleen Newcastlen. Hän piti seuran sarjassa ja nosti sen ensimmäisellä täydellä kaudellaan Valioliigaan.
Vuonna 1996 Newcastle oli hyvin lähellä ensimmäistä pääsarjamestaruuttaan sitten vuoden 1927. Titteli jäi lopulta saamatta, mutta se joukkue muistetaan yhtenä Valioliigan viihdyttävimmistä.
Keegan valmensi myöhemmin myös Englannin maajoukkuetta, Fulhamia ja Manchester Cityä.
Newcastle kuvaa tiedotteessaan Keegania yhdeksi seuran historian ikonisimmista, vaikutusvaltaisimmista ja rakastetuimmista hahmoista.
Miksi häntä muistetaan
Keeganin merkitys ei palaudu pelkkiin pokaaleihin. Hän oli pelaaja, jonka ympärille rakennettiin joukkueita, ja valmentaja, jonka joukkueet pelasivat hyökkäävästi silloinkin, kun varmempi tapa olisi tuottanut enemmän pisteitä.
Juuri se teki hänestä pidetyn. Newcastlessa häntä kutsuttiin kuninkaaksi, ja nimitys kesti vuosikymmeniä sen jälkeen, kun hän oli lopettanut pelaamisen.
