Luontosuhde ei synny suurista retkistä vaan pienistä hetkistä. Ja juuri niitä hetkiä vanhempien huoli voi huomaamatta karsia pois.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen tutkimusyksikkö on koonnut aiheesta oppaan nimeltä Luonnon kasvattamat, Uutissuomalainen kertoo. Hanketta rahoitti Sitra.

Pelko on ymmärrettävä, mutta se maksaa

Yleisin este on punkkien pelko. Se on ymmärrettävä, mutta hallittavissa: oikea vaatetus ja punkkitarkastus retken jälkeen riittävät valtaosassa tapauksia.

Toinen este on epävarmuus. Vanhempi ei aina tiedä, mitä pienen lapsen kanssa luonnossa oikeastaan tekisi, ja epävarmuus johtaa helposti siihen, että jäädään mieluummin sisälle.

Ongelma on, että juuri varhaislapsuudessa luontokokemukset ovat arvokkaimpia. Opas toteaa, että luontoaltistuksen terveyshyödyt ovat kiistattomia. Kun kosketus luontoon jää vähäiseksi silloin, se ei ole helppo korvata myöhemmin.

Aloita maasta

Oppaan neuvot ovat tarkoituksella pieniä ja arkisia. Niissä ei vaadita erävarustusta eikä pitkiä matkoja.

Vauvan voi antaa tunnustella maata paljain käsin ja jaloin. Marjoja voi poimia vauva sylissä. Lasta voi ohjata koskettelemaan varpuja ja lehtiä.

Idea on, että lapsi tutustuu luontoon aistiensa kautta omaan tahtiinsa. Se, mikä aikuisesta on vain multaa tai sammalta, on pienelle lapselle uusi materiaali tunnusteltavaksi.

Tuo luonto sisälle

Yksi oppaan konkreettisimmista vinkeistä on luontokori. Kotiin kootaan pieneen koriin sammalta, käpyjä, kiviä ja risuja.

Näin lapsi pääsee tutkimaan luonnon materiaaleja silloinkin, kun ulos ei pääse. Sadepäivä tai lyhyt aika ei estä luontokosketusta, jos pala metsää on tuotu sisälle.

Kori on myös vanhemmalle matalan kynnyksen keino. Se ei vaadi lähtemistä minnekään eikä sään suosiollisuutta, ja silti se pitää yllä sitä tuttuutta, joka myöhemmin madaltaa kynnystä lähteä ulos.

Kyse on ennen kaikkea aikuisen asenteesta

Oppaan ydinviesti ei ole luettelo tekemisistä vaan asenne. Kun aikuinen suhtautuu luontoon uteliaasti ja rauhallisesti, lapsi omaksuu saman suhtautumisen.

Jos taas aikuinen viestii jatkuvasti varovaisuutta ja huolta, lapsi oppii pitämään luontoa paikkana, jossa on syytä pelätä.

Tästä syystä pienet muutokset arjessa ovat tehokkaampia kuin harvat suuret retket. Päivittäinen lyhyt hetki pihalla tai marjojen poiminta rakentaa suhdetta luotettavammin kuin kerran kesässä tehty vaellus.

Se, mikä lapselle jää, ei ole yksittäinen retki vaan tunne siitä, että luonto on tuttu ja turvallinen paikka olla.