Kortisonivoiteet ovat yksi ihotautien käytetyimmistä lääkkeistä. Ne rauhoittavat tulehdusta ja helpottavat kutinaa nopeasti, ja oikein käytettyinä ne ovat turvallinen ja tehokas hoito. Viime aikoina julkisuudessa on kuitenkin noussut esiin toinenkin puoli: potilaita, jotka kertovat vaikeasta iho-oireilusta ja kokemuksesta, ettei heidän hätäänsä oteta vakavasti.

Uutissuomalaisen laajassa haastattelussa 28-vuotias Nenna Karhu kuvasi tilannettaan sanoin, joissa kiteytyy monen kokemus. "Ihoni ja elimistöni olivat koukuttuneet kortisonivoiteisiin", hän kertoi. Karhun mukaan osa lääkäreistä on kuitannut oireilun someilmiönä ja määrännyt lisää kortisonia. Kokemus on saanut monet pohtimaan, missä kulkee tehokkaan hoidon ja liikakäytön raja.

Näin kortisonivoiteita on tarkoitus käyttää

Kortisonivoiteita käytetään esimerkiksi atooppisen ihottuman ja muiden tulehduksellisten ihosairauksien hoidossa. Terveyskirjaston mukaan voiteita on eri vahvuisia, ja hoitava lääkäri valitsee vahvuuden ihosairauden ja hoidettavan ihoalueen mukaan. Kasvojen ja taipeiden kaltaisilla herkillä alueilla käytetään miedompia valmisteita.

Olennaista on, että voiteita käytetään yleensä kuureina, ei jatkuvasti. Terveyskylän Ihotautitalo korostaa, että oireiden rauhoituttua käyttöä vähennetään ja pidetään taukoja. Näin saavutetaan hoitoteho ilman, että iho altistuu jatkuvalle vaikutukselle.

Pitkän käytön riskit

Kortisonivoiteiden tunnetuin haitta liittyy nimenomaan pitkään yhtäjaksoiseen käyttöön. Terveyskirjaston mukaan voiteet voivat pitkään käytettyinä ohentaa ihoa, ja iholle voi kehittyä arpijuovia. Herkillä alueilla, kuten kasvoilla, riski on suurempi. Juuri tämän vuoksi hoitotauot ovat tärkeitä.

Iho-oireilun ja lääkityksen suhde voi olla mutkikas: kun ihosairaus itsessään aiheuttaa punoitusta ja kutinaa, voi olla vaikea erottaa, mikä osa oireista johtuu perussairaudesta ja mikä mahdollisesti hoidosta. Tämä tekee tilanteesta hankalan sekä potilaalle että lääkärille.

Kiistelty ilmiö: paikallissteroidien vieroitusoireet

Kansainvälisessä keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa on viime vuosina puhuttanut ilmiö, josta käytetään englanniksi nimeä topical steroid withdrawal (TSW), paikallissteroidien vieroitusoireyhtymä. Sillä tarkoitetaan tilaa, jossa pitkään ja runsaasti kortisonivoiteita käyttänyt potilas kokee voiteen lopettamisen jälkeen voimakasta ihon punoitusta, kirvelyä ja hilseilyä, joskus alkuperäistä ihosairautta pahempana.

Ilmiön asema on lääketieteessä yhä osin kiistelty. Osa asiantuntijoista pitää sitä todellisena, joskin harvinaisena reaktiona etenkin vahvojen voiteiden pitkän käytön jälkeen; osa taas suhtautuu varauksellisesti siihen, miten laajasti oireita on somekeskustelussa tulkittu vieroitusoireiksi. Potilaan näkökulmasta kokemus on joka tapauksessa aito, ja monet toivovat, että oireet otettaisiin vastaanotolla vakavasti.

Älä lopeta lääkitystä omin päin

Keskeisin käytännön ohje on, ettei kortisonivoiteen käyttöä kannata muuttaa tai lopettaa äkillisesti omin päin, vaan hoidosta on hyvä keskustella lääkärin kanssa. Jos oireet pahenevat tai pitkittyvät, kannattaa hakeutua arvioon ja tarvittaessa pyytää lähetettä ihotautilääkärille.

Kortisonivoiteet ovat edelleen ihosairauksien hoidon kulmakivi, eikä niitä ole syytä pelätä. Turvallisuus perustuu oikeaan vahvuuteen, kuurimuotoiseen käyttöön ja hoitotaukoihin, sekä siihen, että potilaan kokemus otetaan hoidossa huomioon.