Suomalaiselle arkinen ajatus tuntuu monelle ulkomaiselle vieraalle vallankumoukselliselta: julkinen tila, johon saa tulla ilmaiseksi, eikä siellä tarvitse ostaa mitään. Juuri tämä on toistuvasti hämmästyttänyt brittiläisiä kävijöitä ja toimittajia, kun he ovat kuvanneet Helsingin keskustakirjasto Oodia.
Mitä briteissä ihmetellään
Ihastusta herättää erityisesti se, kuinka pieni osa rakennuksesta on varattu kirjoille. Suuri osa tilasta on omistettu yhteiselle tekemiselle: kävijät voivat käyttää 3D-tulostimia, laserleikkureita, ompelukoneita, soittimia ja äänitysstudioita – ilman pääsymaksua ja ilman ostopakkoa. "It's more of a cultural space. You don't need to consume anything", kuvasi Oodin henkilökuntaan kuuluva Reasons to be Cheerful -lehdelle.
Arkkitehtuuri vie sanat
Myös rakennus itsessään pysäyttää vieraat. Oodin kolme kerrosta lepäävät kahden yli sadan metrin teräskaaren varassa, mikä jättää sisäänkäynnin pylväättömäksi. Kuusipaneeleista tehty julkisivu ja yläkerran valoisa, "kirjataivaaksi" kutsuttu lukusali toistuvat ulkomaisten juttujen kuvituksissa.
Oodi syntyi poikkeuksellisen osallistavan suunnittelun tuloksena: helsinkiläiset saivat äänestää tilan sisällöistä, ja kävijältä ei kysytä henkilöllisyystodistusta eikä häntä ohjata kuluttamaan.
Suomen kirjastolaitoksen lippulaiva
Oodi avattiin itsenäisyyspäivän aattona 5. joulukuuta 2018. Sen suunnitteli kilpailun voittanut suomalainen ALA Architects, ja rakennuksen hinnaksi tuli noin 98 miljoonaa euroa. Jo seuraavana vuonna Kansainvälinen kirjastojärjestöjen liitto IFLA valitsi Oodin vuoden parhaaksi yleiseksi kirjastoksi maailmassa.
Suosio näkyy luvuissa. Ylen mukaan Oodi on muuttanut käsitystä siitä, mikä kirjasto voi olla – paikaksi, jossa ihmiset opiskelevat, tekevät töitä, viettävät vapaa-aikaa ja tapaavat toisiaan. Kävijöitä on kertynyt miljoonia, ja talo lukeutuu Suomen vierailluimpiin kulttuurikohteisiin.
Miksi tämä puhuttelee
Brittien ihastus kertoo myös jotain laajempaa. Kun yhä useampi kaupunkitila vaatii ostosta tai lippua, maksuton ja kaikille avoin Oodi näyttäytyy harvinaisena – ja juuri siksi kiehtovana. Suomalaiselle se on osa tavallista kirjastolaitosta; ulkomaiselle vieraalle muistutus siitä, että julkinen tila voi yhä kuulua kaikille.
