Merten syvyydet ovat yhä Maapallon huonoimmin tunnettu paikka – sieltä löytyy edelleen eläimiä, joiden käytökselle kukaan ei osaa antaa varmaa selitystä. Tuorein tällainen tapaus on pieni kalmari, joka näyttää tekeytyvän kasviksi.

Pää mudassa, lonkerot pystyssä

Havainto tehtiin syvänmerikaivostutkimuksen sivutuotteena. Britannian National Oceanography Centren mukaan kauko-ohjattava sukellusrobotti kuvasi kalmarin Tyynenmeren keskiosan Clarion–Clipperton-vyöhykkeellä noin neljän kilometrin syvyydessä. Eläin oli työntänyt päänsä pohjasedimenttiin ja jättänyt pitkät lonkeronsa ojentumaan jäykkinä ylöspäin.

Tutkijoiden mukaan kyseessä on todennäköisesti ruoskakalmarien heimoon (Mastigoteuthidae) kuuluva laji, jota ei ole vielä tieteellisesti kuvattu. Olennaisinta on kuitenkin se, mitä eläin teki: vastaavaa hautautumiskäytöstä ei ole koskaan ennen dokumentoitu yhdeltäkään kalmarilta. Jotkin mustekalat osaavat kaivautua pohjaan, mutta kalmareilta temppua ei tunnettu.

Suojaa vai ansa?

Miksi kalmari sitten seisoo päällään mudassa? Tutkijoilla on kaksi kilpailevaa selitystä, eikä kumpaakaan ole pystytty varmistamaan.

Ensimmäisen mukaan kyse on suojautumisesta. Vaaleat, jäykät lonkerot voivat näyttää saalistajan silmissä pohjan elottomilta rakenteilta – sienen varrelta tai matonputkelta – jolloin kalmari katoaa maisemaan kuin tikku. Toisen, jännittävämmän tulkinnan mukaan asento on ansa: lonkerot houkuttelevat pohjalle laskeutuvia pikkueläimiä, jotka päätyvät itse saaliiksi. Tutkimusryhmän mukaan kalmari saattoi yhtä hyvin piiloutua robotin säikäyttämänä kuin pyydystää ruokaa, joka asettuu sen lonkeroille.

Mahdollista on sekin, että sama temppu palvelee molempia tarkoituksia kerralla: suojaa ylhäältä, syöttiä alhaalta.

Miksi tällä on väliä

Outo kalmari ei ole pelkkä kuriositeetti. Se löytyi alueelta, joka kiinnostaa kaivosyhtiöitä: Clarion–Clipperton-vyöhykkeen pohjaa peittävät metallipitoiset mangaaninodulit, joita haluttaisiin louhia akkuteollisuuden tarpeisiin. Juuri siksi yksi mutaan kätkeytynyt kalmari on enemmän kuin söpö uutinen – se on muistutus siitä, kuinka vähän tiedämme elämästä, jota mahdollinen syvänmerikaivos koskettaisi. Tutkijoiden viesti on selvä: ehdimme tuskin nähdä näiden lajien arkea ennen kuin pohdimme niiden elinympäristön muokkaamista.