Asfaltti näyttää mustalta kivimassalta, mutta sen koossa pitää öljypohjainen liima: bitumi. Sitä on tavallisessa asfaltissa vain noin viisi prosenttia, mutta juuri se sideaine on koko päällysteen fossiilinen sydän – ja samalla sen ongelma. Bitumi on raakaöljyn tislausjäännös, jota tuodaan Suomeen muun muassa Norjasta, ja sen hinta on viime vuosina noussut jyrkästi. Kallistuminen on jo vähentänyt teiden päällystämistä.
Nyt sideaineelle haetaan korvaajaa hieman yllättävästä paikasta: metsästä. Lupaavin ehdokas on ligniini, puun soluseinien jämäkkä rakenneaine, jota syntyy sellunkeiton sivutuotteena valtavia määriä. Tähän asti iso osa siitä on poltettu energiaksi. Asfaltissa ligniini voisi saada arvokkaamman elämän.
Miksi juuri ligniini
Kemiallisesti idea on järkevä: ligniini on tummaa, sitkeää ja vettä hylkivää – ominaisuuksiltaan lähellä bitumia. Sitä ei voi laittaa asfalttiin sellaisenaan koko sideaineen tilalle, mutta osa bitumista voidaan korvata. Helsingin kaupungin Stara kertoo korvaavansa kokeissaan 10–15 prosenttia sideaineesta ligniinillä, ja tutkimuksissa on arvioitu, että tieasfaltissa voidaan päästä jopa noin neljännekseen.
Hyödyt ovat ennen kaikkea ilmastollisia. Kun osa fossiilisesta bitumista vaihtuu puupohjaiseen materiaaliin, asfaltin hiilijalanjälki pienenee. Ligniini on lisäksi kotimainen sivuvirta, joten se vähentää myös kuljetuksista syntyviä päästöjä verrattuna ulkomailta tuotavaan bitumiin. Metsäteollisuus ry näkee puupohjaisessa sideaineessa myös tavan vähentää tienpidon riippuvuutta öljymarkkinoiden heilahteluista.
Koeasfaltti on jo tienpinnassa
Kyse ei ole pelkästä laboratoriokokeesta. Stara on päällystänyt ligniinipitoisella massalla useita kohteita Helsingissä, ja kunkin kohteen urautumista ja kestävyyttä seurataan noin neljän vuoden ajan. Vantaalla puolestaan rakennettiin Riipiläntielle koeosuus, jonka viereen jätettiin vertailuosuudet tavallista ja kierrätysasfalttia. Hanketta veti Peab Asfalt yhdessä Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa.
Kestääkö se liikennettä ja talvea
Suurin kysymys on, kestääkö puupohjainen asfaltti suomalaisen liikenteen, nastarenkaiden ja routivan talven. Toistaiseksi merkit ovat rohkaisevia: osa koeosuuksista on kestänyt kulutusta jopa naapuriosuuksien tavallista bitumiasfalttia paremmin. Lopullinen arvio saadaan vasta, kun tieosuudet ovat selvinneet useasta talvesta.
Suurin este ei ole tekniikka vaan hinta. Ligniinin käyttö on toistaiseksi hieman bitumia kalliimpaa, ja laajempi käyttö edellyttäisi kustannusten laskua. On myös syytä erottaa tämä metsäpohjainen kokeilu aiemmista muovipohjaisen asfaltin kokeiluista: nyt kyse on nimenomaan puunjalostuksen sivutuotteesta, ei muovijätteestä. Jos ligniiniasfaltti läpäisee vuosien seurannan, suomalaisten teiden alla voi tulevaisuudessa olla yhä enemmän metsää – ja yhä vähemmän öljyä.
