Kesän sateet tuovat mukanaan tutun riesan. Ylen mukaan espanjansiruetana on jälleen levinnyt suomalaispihoille, ja monelle puutarhurille limainen vieras on tuttu vihollinen.
Mikkelistä litroittain etanoita
Mikkelin Otavassa asuva Satu Marja Tanttu on seurannut siruetanaongelman kasvua omalla pihallaan. Hän kertoo keräävänsä etanoita pihaltaan litrakaupalla, erityisesti sateisina päivinä, jolloin ne liikkuvat runsaimmin.
Käsin kerääminen on työlästä mutta tehokasta. Kosteus houkuttaa etanat esiin, ja hoitamattomat, korkeaksi kasvaneet pihat tarjoavat niille suojaisat lisääntymis- ja talvehtimispaikat.
Miksi laji viihtyy Suomessa
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) levisi Suomeen vuosikymmeniä sitten puutarhakasvien ja mullan mukana. Nimestään huolimatta se ei kaipaa Välimeren helteitä, vaan menestyy nimenomaan viileässä ja kosteassa ilmastossa.
Luonnonvarakeskuksen mukaan torjunnassa nopeus on valttia: etanat kannattaa kerätä jo keväällä ennen kuin ne ehtivät lisääntyä. Yksi yksilö voi tuottaa kauden aikana runsaasti munia, joten varhainen kerääminen vähentää kesän kokonaissaalista tuntuvasti. Lajilla on Suomessa vain vähän luontaisia vihollisia, mikä helpottaa kannan kasvua.
Keinot kuriin
Tehokkain kotikonsti on säännöllinen käsin kerääminen. Osa puutarhureista houkuttelee etanoita maahan asetettujen kosteiden lautojen tai säkkien alle, joista ne on helppo kerätä aamuisin. Kerätyt etanat lopetetaan nopeasti ja hygieenisesti, ja käsittelyssä kannattaa käyttää suojakäsineitä.
Pihan pitäminen siistinä auttaa ennaltaehkäisyssä: matala nurmi, siistit reunat ja kompostin huolellinen hoito vähentävät etanoille sopivia suojapaikkoja. Kemiallisia torjunta-aineita, kuten rautafosfaattivalmisteita, on myös saatavilla, mutta niitä käytettäessä kannattaa muistaa, että ne voivat vahingoittaa myös muita, hyödyllisiä eliöitä.
Talkoohenki auttaa sekin. Koska etana ei tunne tonttirajoja, torjunta tehoaa parhaiten, kun naapurit tarttuvat toimeen yhtä aikaa.
