Imatralla tapahtuu jotakin, mikä ei näy kadulle juuri lainkaan – mutta minkä lopputulosta moni odottaa malttamattomana. Kaupungin vanhasta kaupungintalosta on rakentumassa Suomen ensimmäinen valtakunnallinen erä- ja luontokulttuurimuseo, ja työtä on tehty jo viitisen vuotta. Silti hankkeesta on valmiina korkeintaan puolet.
Mistä oikein on kyse, ja miksi museo syntyy näin verkkaisesti?
Kaupungintalosta tulee koko Suomen erämuseo
Hankkeen takana on Suomen Erämuseosäätiö, joka perustettiin Imatralle vuonna 2021. Kyseessä ei ole pelkkä paikallinen kuriositeetti, vaan koko maan kattava museo, joka kertoo suomalaisten suhteesta luontoon: metsästyksestä, kalastuksesta, retkeilystä ja siitä, miten ihminen on aina hakeutunut erämaahan.
Museo sijoittuu Imatran entiseen kaupungintaloon. Vanhan rakennuksen uusiokäyttö on samalla ekologinen valinta: tyhjilleen jäänyt talo saa uuden elämän sen sijaan, että pystytettäisiin jotain täysin uutta. Imatra valittiin museon sijaintipaikaksi kovassa kilpailussa – Järvi-Suomen matkailupotentiaali ja Vuoksen rannat tekivät kaupungista houkuttelevan.
Erityispiirteenä kalastusperinne
Siinä missä Riihimäen tunnettu museo painottuu metsästykseen, Imatran tuleva museo nostaa vahvasti esiin myös kalastuksen ja vapaa-ajan luonnossa liikkumisen. Kokoelmien selkärankaa rakennetaan muun muassa kalastusperinteen aineiston varaan. Tavoitteena on koota yhteen tarinoita metsästyksestä, kalastuksesta ja erämaassa kulkemisesta niin, että lopputulos puhuttelee kävijöitä myös kansainvälisesti.
Miksi viisi vuotta ei riitä?
Tässä piilee jutun ydin. Museon perustaminen ei ole rakennustyömaa, jonka edistymistä voisi mitata pystytetyistä seinistä. Suurin osa työstä on näkymätöntä: tieteellistä tutkimusta, kokoelmien hankintaa ja arkistojen läpikäymistä. Tällainen pohjatyö vie aikansa, eikä sitä voi oikaista.
Säätiön toimitusjohtaja Uula Neitola on kuvannut asian rauhoittavan suoraan: museon perustaminen kestää tyypillisesti viidestä kymmeneen vuotta. Tällä mittapuulla Imatra on aikataulussa, ei myöhässä.
Tahtiin vaikuttaa myös raha. Valtion rahoitus on yhä auki, eikä museo ole vielä saanut siihen valtion tukea; seuraavia rahoituspäätöksiä odotetaan myöhemmin. Säätiö ei ole antanut takaiskujen lannistaa itseään.
Joskus 2030-luvulla
Aiemmin museon ovien arveltiin avautuvan keväällä 2028. Nyt realistisempi arvio on jossain 2030-luvulla. Lykkääntyminen ei ole merkki siitä, että jokin olisi pielessä – pikemminkin siitä, että tekijät haluavat tehdä asiat kunnolla.
Kun erämuseo joskus avautuu, sen taakse on kertynyt vuosikymmenen verran hartiavoimin tehtyä työtä – ja sellaista ei rakenneta hätäillen.
