Lämpöpumppu on monelle suomalaiselle tutuin tapa pienentää lämmityslaskua. Nyt sama laite voidaan valjastaa myös tienaamaan – ainakin vähän. Idea on yksinkertainen: kun tuhannet pumput säätävät kulutustaan juuri oikeilla hetkillä, niistä muodostuu yhdessä iso, ohjattava sähkövoiman lähde. Tällaista kokonaisuutta kutsutaan virtuaalivoimalaksi.
Tekniikka&Talous uutisoi kotimaisesta kokeilusta, jossa kerrotaan olleen mukana 882 lämpöpumppua. Itse toimintaperiaate on energia-alalla jo hyvin tunnettu ja käytössä esimerkiksi Fortumin kaltaisten toimijoiden virtuaalivoimaloissa.
Mikä on virtuaalivoimala?
Yksittäinen lämpöpumppu on sähköverkon mittakaavassa olematon. Mutta kun satoja tai tuhansia laitteita ohjataan saman järjestelmän kautta, niiden yhteisteho nousee megawattien tasolle – siis oikean voimalan kokoluokkaan. Mitään uutta piippua ei rakenneta: "voimala" syntyy siitä, että hajallaan olevia laitteita ohjataan yhtenä joukkona.
Käytännössä mukana on välissä yritys, niin sanottu aggregaattori, joka kerää laitteet yhteen, hoitaa teknisen yhteyden ja byrokratian kantaverkkoyhtiö Fingridin suuntaan ja jakaa tuotot omistajille.
Miksi verkko tarvitsee joustoa?
Sähköjärjestelmässä tuotannon ja kulutuksen on oltava joka hetki tasapainossa. Ennen tämä hoidettiin lähinnä säätämällä voimaloiden tuotantoa. Tuuli- ja aurinkovoiman yleistyessä tuotanto kuitenkin vaihtelee sään mukaan: välillä tuulee paljon, välillä ei lainkaan.
Kun tuotantoa on yhä vaikeampi säätää, huomio kääntyy kulutukseen. Jos kulutusta voidaan hetkellisesti hieman lisätä tai vähentää juuri oikealla hetkellä, verkko pysyy tasapainossa. Tätä kutsutaan kysyntäjoustoksi, ja lämpöpumppu on siihen erinomainen: lämmin talo ei jäähdy hetkessä, joten pumpun käyntiä voi siirtää muutamilla minuuteilla ilman että asukas huomaa mitään.
Näin laitteella voi tienata
Fingrid ylläpitää reservimarkkinoita, joilla se ostaa juuri tällaista joustoa pitääkseen verkon taajuuden vakaana. Virtuaalivoimala tarjoaa lämpöpumppujen yhteistehon näille markkinoille.
Korvaus muodostuu tyypillisesti kahdesta osasta: valmiudessa olosta maksetaan kapasiteettikorvausta, ja kun joustoa todella käytetään, maksetaan lisäksi käytöstä. Käytännössä järjestelmä voi pienentää pumpun kulutusta, kun sähkö on kallista tai verkossa on niukkuutta, ja kasvattaa sitä, kun sähköä on runsaasti ja halvalla. Omistaja saa osuutensa tuotoista – ja voi samalla hyötyä halvemmista kulutushetkistä.
Kuinka suuri euromääräinen hyöty yksittäiselle taloudelle on, riippuu laitteesta, sopimuksesta ja markkinatilanteesta. Yksittäisen pumpun teho on pieni, joten hyöty on tyypillisesti vaatimaton mutta ei mitätön.
Yleistyykö tämä?
Kotiakuilla vastaava ansaintamalli on jo arkipäivää, ja lämpöpumput ovat looginen seuraava askel: niitä on Suomessa satojatuhansia. Suunta on selvä – mitä enemmän tuuli- ja aurinkovoimaa verkkoon tulee, sitä arvokkaampaa kotitalouksien jousto on. Tämänkaltaiset kokeilut näyttävät, että tavallinen lämpöpumppu voi tulevaisuudessa olla paitsi lämmittäjä, myös pieni palanen sähköjärjestelmän tasapainoa.
