Lammin Kataloisten kylässä on tänä kesänä käynnissä työ, jossa aika kelautuu tuhansia vuosia taaksepäin. Paikallinen Perttu Kemppanen, 35, kovertaa venettä kokonaisesta haavanrungosta – tekee haapiota, jota on kutsuttu kaikkien veneiden äidiksi.

Lähtökohta oli yksinkertainen. "Harvalla on hyvä haapio", Kemppanen on todennut, ja niinpä hän päätti tehdä sellaisen itse. Kyse ei ole tehdasveneestä vaan käsityöstä, jossa runko, työkalut ja kärsivällisyys ratkaisevat.

Vene yhdestä puusta

Haapio on yksipuinen vene, joka syntyy kovertamalla ja kuumentamalla haavanrunko niin, että sen kyljet saadaan levenemään. Menetelmä on osa pohjoismaista puuveneperinnettä, josta myöhemmin kehittyivät limisaumaiset soutuveneet. Suomen kalliopiirroksissa veneitä on kuvattu jo noin 5 000 vuoden takaa, ja aineettoman kulttuuriperinnön luettelon mukaan limisaumaisen puuveneen veiston perinne hyväksyttiin vuonna 2021 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon yhteispohjoismaisena hakemuksena.

Kemppasen valitsema puu, haapa, antaa veneelle nimensä. Hyvin veistetty ja huollettu haapio on pitkäikäinen: sitä on säilytettävä talvella kuivassa ja tervattava kunnolla. Oikein hoidettuna haapavene voi kestää tekijänsä eliniän.

Ratkaiseva vaihe juhannuksen jälkeen

Veistotyön kriittisin kohta osuu Etelä-Suomen Sanomien mukaan juhannuksen jälkeiseen aikaan – juuri silloin runkoa työstetään niin, että veneestä joko tulee kelvollinen tai ei. Lehtijutun otsikko asettaa lammilaisen veistäjän arvovaltaiseen seuraan: Muumipeikon, tanskalaisen maajussin ja siperialaisen turkispyytäjän jalanjälkiin. Vertaus kertoo, kuinka laajalle ja kuinka kauas historiaan yhdestä puusta koverretun veneen idea ulottuu.

Perinne pysyy elossa tekemällä

Kemppasen hanke on yksittäisen ihmisen harrastus, mutta samalla pieni teko hiipuvan taidon puolesta. Sopivan puutavaran löytäminen ja taidon siirtyminen uusille tekijöille on tunnistettu perinteen tulevaisuuden haasteiksi. Kun joku Kataloisissa tarttuu talttaan ja kovertaa venettä vanhalla tavalla, perinne saa jälleen yhden jatkajan – ja kesän päätteeksi toivottavasti myös vesillä kelluvan haapion.