Yhdysvaltain keskuspankin Fedin entinen pääjohtaja Alan Greenspan on kuollut 100-vuotiaana. Ylen ja yhdysvaltalaismedioiden mukaan Greenspan kuoli maanantaina Parkinsonin taudin komplikaatioihin. Kuolemasta kertoi NBC Newsille hänen vaimonsa, toimittaja Andrea Mitchell.
Maaliskuussa 1926 syntynyt Greenspan johti maailman vaikutusvaltaisinta keskuspankkia lähes kaksi vuosikymmentä. Hän toimi Fedin pääjohtajana elokuusta 1987 tammikuuhun 2006 eli viiden toimikauden ajan ja neljän presidentin – Ronald Reaganin, George H. W. Bushin, Bill Clintonin ja George W. Bushin – alaisuudessa.
Miksi Fedin johtajalla on globaalia valtaa
Yhdysvaltain keskuspankki päättää maailman johtavan talouden rahapolitiikasta, ennen kaikkea ohjauskorosta. Koska dollari on maailmankaupan ja rahoitusmarkkinoiden keskeinen valuutta, Fedin korkopäätökset heijastuvat lainakustannuksiin, valuuttakursseihin ja osakemarkkinoihin kaikkialla maailmassa. Fedin pääjohtaja on siksi rutiininomaisesti yksi planeetan seuratuimmista taloustoimijoista.
Greenspanin aikana tämä asema korostui poikkeuksellisesti. Hän tunnettiin tarkoituksellisen monitulkintaisesta puhetyylistä, jota alettiin kutsua "Fedspeakiksi" – pitkistä, monimutkaisista lauseista, joiden tarkoitus oli vaimentaa markkinoiden äkkireaktioita.
"Maestro" ja 1990-luvun nousukausi
1990-luvun pitkän talouskasvun aikana Greenspan sai lempinimen "maestro". Häntä pidettiin poikkeuksellisen taitavana keskuspankkiirina, joka onnistui pitämään inflaation kurissa samalla kun talous kasvoi ja työllisyys parani.
Joulukuussa 1996 Greenspan käytti puheessaan ilmaisua "irrational exuberance" – "irrationaalinen ylenpalttisuus" – kuvatakseen huoltaan siitä, että osakekurssit olivat irtautumassa talouden todellisista perusteista. Lausahduksesta tuli kuuluisa, ja sitä siteerataan yhä, kun arvioidaan markkinoiden ylikuumenemista. Ironista kyllä, dot com -kuplaksi kutsuttu teknologiaosakkeiden ylikuumeneminen jatkui vielä vuosia, kunnes se puhkesi 2000-luvun alussa.
Finanssikriisi ja myöhempi itsekritiikki
Greenspanin perintöä on arvioitu jälkikäteen huomattavasti kriittisemmin. Hänen kaudellaan ylläpitämäänsä pitkää matalan koron politiikkaa ja vahvaa luottamusta rahoitusmarkkinoiden itsesäätelyyn on pidetty yhtenä taustatekijänä vuosien 2007–2008 finanssikriisille.
Yhdysvaltain kongressin asettama Financial Crisis Inquiry Commission arvioi vuonna 2011, että kriisiä edesauttoi muun muassa se, ettei Greenspan pyrkinyt hillitsemään subprime-asuntolainoihin perustuvien arvopaperien kauppaa kestämättömän asuntobuumin aikana, ja että hän edisti rahoitusalan sääntelyn purkamista.
Greenspan itse myönsi virheitä lokakuussa 2008 todistaessaan kongressin kuulemisessa. Hän kertoi olleensa hämmästynyt siitä, etteivät rahoituslaitokset suojanneet omaa pääomaansa odotetusti, ja tunnusti löytäneensä virheen markkinoiden itsesääntelyyn luottavasta ajattelustaan. Tunnustus oli huomattava käänne miehelle, jota oli vuosikausia pidetty lähes erehtymättömänä.
Näin Greenspanin pitkä ura tiivistää kysymyksen, joka seuraa keskuspankkiireja edelleen: kuinka paljon yhden ihmisen ja yhden instituution tulisi ohjata markkinoita – ja milloin luottamus markkinoiden omaan harkintaan kääntyy riskiksi.
