Suomalaisten luontoharrastus kukoistaa, mutta sen mahdollistavan reitti- ja rakenneverkoston ylläpito ei pysy enää nykyrahoituksella pystyssä. Metsähallituksen luontopalvelut on linjannut, että jatkossa retkikohteet luokitellaan sen mukaan, miten ja kuinka paljon niissä käydään – ja että kaikkia nykyisiä reittejä, taukopaikkoja ja autiotupia ei voida turvallisesti pitää kunnossa. Asiasta uutisoi Yle.
Miksi luokittelu tehdään
Taustalla on rahapula. Valtion tuottavuusohjelman leikkaukset pienentävät luontopalvelujen rahoitusta vuodesta 2027 alkaen noin 4,4 miljoonalla eurolla vuoden 2024 tasosta. Metsähallituksen on saatava tulonsa ja menonsa tasapainoon, ja samalla pohditaan uusia rahoituskeinoja, kuten lahjoituksia sekä yritysten ja kävijöiden vapaaehtoisia maksuja. Toistaiseksi rahankeräyslaki estää tällaisten maksujen vastaanottamisen.
Paine syntyy siitä, että kysyntä kasvaa mutta resurssit eivät. Metsähallituksen mukaan sen luontokohteissa tehtiin vuonna 2025 yhteensä noin 7,6 miljoonaa käyntiä, joista kansallispuistoihin noin 3,5 miljoonaa. Kansallispuistojen käynnit pysyivät jokseenkin ennallaan, mutta valtion retkeilyalueiden käynnit kasvoivat kahdeksan prosenttia.
Mihin luokkiin kohteet jaetaan
Kohteet luokitellaan luonteensa mukaan eli sen perusteella, millaiseen käyttöön ne ensisijaisesti palvelevat: lyhyeen vierailuun, päiväretkeilyyn, vaellukseen vai erähenkiseen retkeilyyn. Luonne ohjaa sitä, millaisia palveluita ja minkätasoista huoltoa kohteessa pidetään riittävänä.
Nykytilanteen mukaan vähintään 153 retkikohdetta säilyy Metsähallituksen hoidossa, ja näihin keskittyy noin 90 prosenttia kaikista retkeilykäynneistä. Lisäksi 17 kohteen ylläpidosta vastaisi kumppani hallinnan siirtosopimuksella, ja 65 kohteen tulevaisuutta vielä selvitetään. Luvut voivat muuttua selvitystyön edetessä, ja muutokset tulisivat voimaan vähitellen vuodesta 2028 alkaen.
Mitä se tarkoittaa retkeilijälle
Säilytettävissä kohteissa palvelut ja rakenteet pyritään turvaamaan. Sen sijaan selvitettävissä kohteissa palvelutaso voi laskea tai rakenteet jäädä vähemmälle huollolle. Metsähallituksen mukaan ylläpidon päättyminen ei kuitenkaan tarkoita kohteen sulkemista: alueella voi yhä liikkua, vaikka rakenteita ei enää huollettaisi.
Moni selvitettävistä kohteista on alueellisesti merkittävä mutta valtakunnallisesti hiljainen. Käytännössä esimerkiksi kunnat, järjestöt tai yritykset voivat ottaa vastuuta paikallisesti tärkeistä kohteista. Lopullinen kuva uudesta retkikohdeverkosta tarkentuu lähivuosina sitä mukaa kun rahoitus ja kumppanuudet selviävät.
