Tutkimusrahoituksen jako on noussut poliittisen kiistan kohteeksi, kun sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman puuttui henkilökohtaisesti siihen, mitkä tutkimushankkeet saavat rahaa. Tieteentekijät pitävät menettelyä poikkeuksellisena.
Mitä tapahtui
Ylen mukaan Rydman hylkäsi rahoituksen yhdeksältä tutkimushankkeelta – noin puolelta niistä, joille rahoitusta oli haettu. Tavallisesti tällaiset rahoituspäätökset nojaavat virkavalmisteluun ja asiantuntija-arvioon, mutta tällä kertaa ministeri luki tutkimussuunnitelmat itse ja teki päätökset niiden pohjalta.
Rydman itsekin luonnehti menettelyä epätavalliseksi ministerille. Hän perusteli ratkaisuaan julkisen talouden tilalla: "Jos en saanut itseäni vakuuttuneeksi tutkimushankkeen perusteluista nykyisessä julkisen talouden tilanteessa, päätin hylätä hakemuksen", ministeri kuvasi Ylen mukaan.
Asiantuntijat huolissaan
Päätös on herättänyt arvostelua tiedeyhteisössä. Tieteentekijöiden liiton erityisasiantuntija Miia Ijäs-Idrobo katsoo Ylen haastattelussa, että tieteen vähättely on ristiriidassa sen kanssa, mihin Suomi pyrkii.
Helsingin yliopiston viestinnän emeritusprofessori Esa Väliverronen puolestaan varoittaa, että poliittinen ohjaus on omiaan rapauttamaan yhteiskunnan tiedon tuotantoa. Huolen ytimessä on kysymys siitä, kuinka itsenäistä tutkimusrahoituksen tulisi olla suhteessa poliittiseen päätöksentekoon.
Miksi asia on periaatteellinen
Kiista ei koske vain yksittäisiä hankkeita vaan laajempaa periaatetta: kuka päättää, mitä tutkitaan. Kun rahoitus on perinteisesti nojannut asiantuntija-arvioon, ministerin suora puuttuminen yksittäisiin hakemuksiin herättää kysymyksiä tutkimuksen riippumattomuudesta.
Ministerin näkökulmasta kyse on julkisen talouden vastuullisesta hoidosta tiukassa taloustilanteessa. Asetelma kiteyttää jännitteen säästöpaineiden ja tutkimuksen autonomian välillä – keskustelun, joka tuskin päättyy tähän yksittäiseen rahoituspäätökseen.
