Vanhustenhoidon henkilöstöpula ei ole helpottumassa. Tuoreen seurantatutkimuksen mukaan noin kuusi kymmenestä perustason vanhustyöntekijästä on harkinnut alalta lähtemistä – ja kahdessakymmenessä vuodessa osuus on noussut rajusti.
Mitä tutkimus kertoo
Maaseudun Tulevaisuuden mukaan Jyväskylän yliopiston julkaiseman Nordcare-seurantatutkimuksen tuoreessa raportissa noin 60 prosenttia sekä kotihoidon että ympärivuorokautisen hoivan työntekijöistä kertoo harkinneensa työnsä lopettamista. Vuonna 2005 vastaava osuus oli kotihoidossa 21 ja ympärivuorokautisessa hoidossa 27 prosenttia, joten nousu on jyrkkä.
Kyselyyn vastasi 3 650 perustason hoivatyöntekijää, kuten lähihoitajia ja hoiva-avustajia. Kutsu osallistua lähetettiin syys–lokakuussa 2025 ammattiliittojen kautta noin 45 000 vanhustyötä tekevälle. Suomen osuutta tutkimuksesta johtaa yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger.
Kiire ja kuormitus taustalla
Raportti kuvaa hoivatyön ajautuneen kielteiseen kierteeseen. Keskeisiä syitä lähtöaikeiden taustalla ovat työn vaatimusten kasvu ja kiristynyt aikapaine: yhtä työntekijää kohden on yhä enemmän asiakkaita.
Samalla asiakkaiden hoidon tarve on muuttunut vaativammaksi muun muassa muistisairauksien, liikkumisen vaikeuksien ja mielenterveyden ongelmien yleistyessä. Raportissa nostetaan esiin myös heikentyneet työolot, resurssien niukkuus sekä kokemus siitä, että työ saa vähän arvostusta hallinnolta ja päättäjiltä.
Miksi tällä on väliä
Väestön ikääntyessä hoivapalvelujen tarve kasvaa, mutta samaan aikaan tekijöitä uhkaa kadota. Kun lähes kuusi kymmenestä perustason työntekijästä harkitsee lähtöä, kyse ei ole vain yksittäisten työntekijöiden jaksamisesta vaan koko hoivajärjestelmän kestävyydestä.
Tutkimuksen viesti on, että suuntaa on muutettava nopeasti. Krögerin mukaan kehityssuunta on käännettävä välittömästi, jos alalle halutaan jatkossakin motivoitunutta ja pätevää henkilökuntaa. Ilman työolojen, mitoituksen ja arvostuksen kohentamista kierre uhkaa syvetä.
