Hänen nahkatakkinen, peukaloaan pystyssä pitänyt Arthur "Fonzie" Fonzarelli oli 1970-luvun television suurimpia ikoneja. Nyt 80-vuotias Henry Winkler on kertonut, että juuri tuo roolihahmo, joka teki hänestä tähden, jätti myös syvän varjon hänen uralleen.
"Minä menin pimeään"
Winkler avautui aiheesta Ted Dansonin Where Everybody Knows Your Name -podcastin jaksossa, joka julkaistiin 17. kesäkuuta. Kun Onnen päivät (Happy Days) päättyi vuonna 1984 yli vuosikymmenen jälkeen, Winkler huomasi olevansa lukittu yhteen rooliin.
"Kaikki mitä minulle tarjottiin, oli Fonzie-tyyppistä", Winkler muisteli. "Minulla ei ollut aavistustakaan, teenkö enää koskaan mitään yhtä vahvaa."
Epävarmuus syveni. "Ja minä menin pimeään. Menin pimeään", näyttelijä kuvaili. "Ajattelin, ettei minulla ole hajuakaan, mitä aion tehdä, pystynkö siihen enää, ja että olen mennyttä."
Lähes vuosikymmenen hiljaisuus
Winklerin mukaan hänen näyttelijänuransa pysähtyi käytännössä "kahdeksaksi tai yhdeksäksi vuodeksi". Sen sijaan, että hän olisi jäänyt odottamaan tarjouksia, hän siirtyi kameran taakse: tuottamaan ja ohjaamaan. Hän oli mukana muun muassa alkuperäisessä MacGyver-sarjassa.
"Suurin asia, jonka oppii, on osata kääntyä uuteen suuntaan", Winkler tiivisti. Hänen mukaansa juuri silloin "maailmankaikkeus aukeaa".
Paluu valokeilaan
Winklerin tarina ei päättynyt synkkyyteen. Vuosikymmeniä myöhemmin hän voitti ensimmäisen Emmy-palkintonsa roolistaan oikukkaana näyttelijänopettajana Gene Cousineauna HBO:n hittisarjassa Barry. Tämän lisäksi Winkler on tehnyt pitkän uran lastenkirjailijana – aihe, joka on hänelle henkilökohtainen, sillä hänellä todettiin lukihäiriö vasta aikuisena.
Nyt elämäntyötään muistellessaan Fonzie-näyttelijä haluaa, että hänen kokemansa epätoivon hetket toimivat muillekin opetuksena: jähmettymisen sijaan kannattaa kääntyä uuteen suuntaan.
