Hollolalainen lammastila joutui poikkeuksellisen raskaan menetyksen kohteeksi juhannuksen jälkeisenä yönä, kun susilauma kävi tilan laumaan käsiksi. Etelä-Suomen Sanomien mukaan hyökkäyksessä kuoli tai haavoittui vakavasti vähintään 17 lammasta, ja lisäksi kahdeksan lammasta oli päiviä myöhemminkin kateissa. Yhteensä menetykset vastasivat noin kolmasosaa koko laumasta.
Tapaus sattui Hollolan Hakosillassa, ja se on tilalle erityisen raskas siksi, että sudet ovat käyneet saman tilan lampaiden kimppuun jo aiemminkin.
Susivahingot ovat kasvava ongelma maaseudulla
Hollolan tapaus ei ole poikkeus. Suomen susikanta on kasvanut viime vuosina: marraskuussa 2025 tehdyn arvion mukaan maassa oli arviolta 476–669 sutta, ja kannan ennustettiin kasvavan ilman säätelyä noin kymmenyksen vuodessa.
Kasvu näkyy kotieläinvahingoissa. Suomen riistakeskuksen mukaan susien aiheuttamat kotieläinvahingot ovat nousseet satoihintuhansiin euroihin vuodessa, ja lampaita menetetään vuosittain useita satoja. Varsinais-Suomessa suurpetojen aiheuttamien kotieläinvahinkojen määrä lähes kolminkertaistui vuodesta 2024 vuoteen 2025.
Kiintiömetsästys käynnistyi vuodenvaihteessa
Viranomaisten vastauksena kasvaneisiin vahinkoihin suden kiintiömetsästys käynnistyi Suomessa 1. tammikuuta 2026. Metsästystä toteutetaan alueellisten kiintiöiden puitteissa, ja sen tavoitteena on hallita susikantaa sekä vähentää kotieläinvahinkoja ja turvallisuusriskejä.
Susivahingot ovat silti karjankasvattajille raskas taakka myös metsästyskauden ulkopuolella. Juhannuksen kaltaiset tapaukset muistuttavat, että pelkät kiintiöt eivät riitä: monella tilalla tarvittaisiin myös suojaavia rakenteita, kuten petoaitoja, joiden rakentamiseen on saatavilla valtiontukea.
Tasapaino haetaan yhä
Susi on Suomessa rauhoitettu ja EU-tasolla tiukasti suojeltu laji, ja sen kannanhoito on pitkään jakanut mielipiteitä. Maaseudulla vahingot tuntuvat konkreettisina menetyksinä, kun taas luonnonsuojelun näkökulmasta suden asema osana suomalaista luontoa on turvattava. Hollolan tilan kaltaiset tapaukset pitävät keskustelun kuumana – ja muistuttavat, että ratkaisuja kaivataan sekä eläinten että karjankasvattajien näkökulmasta.
