Suomen lintumaisema hiljenee, mutta ei kaikkialla samaan tahtiin. Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen johtamassa tutkimuksessa selvisi, että pesivien lintujen kokonaismäärä on vähentynyt noin kuusi prosenttia kahdessakymmenessä vuodessa. Keskiarvo kuitenkin peittää alleen jyrkän alueellisen jaon.
Etelässä romahdus, pohjoisessa tasaista
Etelä- ja Keski-Suomessa lintukannat ovat paikoin romahtaneet jopa 23 prosenttia. Samaan aikaan Pohjois-Suomessa kannat ovat säilyneet ennallaan tai jopa kasvaneet. Ero ei ole sattumaa.
"Maankäyttö on voimakkaampaa etelässä kuin pohjoisessa, jossa on myös enemmän suojelualueita", kuvaa Luomuksen tutkija Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan.
Pohjoisen vakaus on osin harhaa. Kasvua selittää ilmaston lämmetessä pohjoiseen levittäytyvä eteläinen lajisto – samalla monet Lapille tunnusomaiset lajit ovat itse asiassa vähentymässä.
Voittajat eivät korvaa häviäjiä
Tutkimus erottelee selvät häviäjät ja hyötyjät. Taantuneiden joukossa ovat muun muassa punakylkirastas, pensastasku, töyhtötiainen, peippo, varis, harakka ja jo äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu hömötiainen. Runsastuneita lajeja ovat puolestaan peukaloinen, mustarastas, mustapääkerttu ja tiltaltti. Niiden kasvu ei kuitenkaan riitä paikkaamaan etelän romahdusta.
Elinympäristöittäin tarkasteltuna tilanne on synkkä laajalla rintamalla: BirdLife Suomen mukaan linnusto on vähentynyt kaikissa seuratuissa elinympäristöissä – metsissä, soilla, maatalousympäristössä ja tuntureilla. Erityisen huonosti menee maatalousympäristön linnuilla, ja sama suunta näkyy kaikkialla Euroopassa.
Joka toinen laji punaisella listalla
Pitkän aikavälin kuva on huolestuttava. Uhanalaisuusarvioinnin eli punaisen listan lajimäärä on kasvanut jokaisella arviointikierroksella, ja nykyään noin joka toinen Suomessa pesivä lintulaji on punaisella listalla.
Yksittäiset lajit kertovat saman tarinan. Vuoden 2026 linnuksi valittu tervapääsky on vähentynyt arviolta noin 60 prosenttia 1980-luvulta ja edelleen noin neljänneksen viimeisen reilun vuosikymmenen aikana.
Syyt ihmisen toiminnassa
Tutkijat osoittavat syyt selvästi ihmisen suuntaan. Etelän romahduksen taustalla ovat tehostunut metsätalous, intensiivinen maatalous ja ilmastonmuutos. Pohjoisen suojelualueet ja maatalouden ympäristötuet näyttävät puolestaan hidastavan kehitystä.
Järjestelmällistä linnustonseurantaa tekevät Suomessa Luonnontieteellinen keskusmuseo, BirdLife Suomi ja Metsähallitus. Niiden vuosikymmenten aineisto antaa harvinaisen tarkan kuvan luontokadon etenemisestä – ja siitä, että suunta on käännettävissä lähinnä maankäytön valinnoilla.
