Alkuvuosikymmenet suosivat varhaisia maksajia
Suomen yksityisen sektorin työeläke sai alkunsa vuonna 1962, kun TEL- ja LEL-lait astuivat voimaan. Alkuvaiheessa eläkettä kertyi yksi prosentti palkasta vuodessa, ja tavoite-eläke oli enintään 40 prosenttia palkasta.
Järjestelmä rakennettiin jakojärjestelmän pohjalle: työssä olevat sukupolvet rahoittavat kulloinkin eläkkeellä olevien eläkkeet. Käytännössä 1940- ja 1950-luvulla syntyneet pääsivät nauttimaan kypsyneen järjestelmän eläketasoista, vaikka olivat ehtineet maksaa siihen vasta verrattain lyhyen aikaa.
Vuoden 1975 korotus muutti laskelmia takautuvasti
Merkittävin yksittäinen muutos tehtiin vuonna 1975. Eläketurvakeskuksen mukaan vuosikarttuma nousi yhdestä prosentista puoleentoista, ja tavoite-eläkkeen yläraja nousi 40 prosentista 60 prosenttiin palkasta.
Ratkaisevaa oli, että korotus koski takautuvasti kaikkia vuodesta 1962 alkaen tehtyjä työvuosia. Jo eläkettä kartuttaneet saivat siis parannuksen, jota eivät olleet itse rahoittaneet – vaikka työnantajamaksut uudistuksen myötä nousivatkin.
Palkansaajan oma maksu tuli vasta 1990-luvulla
Varhaisimmat ikäluokat eivät maksaneet lainkaan omaa palkansaajan eläkemaksuosuuttaan. ETK:n mukaan palkansaajan oma työeläkemaksu otettiin käyttöön vasta vuonna 1993. Sitä ennen maksun perivät yksinomaan työnantajat.
Myöhemmät sukupolvet maksavat selvästi enemmän. Vuonna 2026 TyEL-maksun kokonaistaso on 24,4 prosenttia palkasta, josta palkansaajan osuus on 7,3 prosenttia.
Väestön ikääntyminen kiristää tilannetta
Rakennetta muuttaa myös väestömuutos. Syntyvyys on laskenut pitkään ja suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle, mikä kasvattaa huoltosuhdetta: yhä harvemman työssäkäyvän on rahoitettava yhä suuremman eläkeläisjoukon etuudet.
ETK:n tutkija Ilari Ilmakunnaan mukaan 1940- ja 1950-luvulla syntyneet ovat saaneet eläkemaksuilleen suurempaa vastinetta, mutta etu pienenee selvästi myöhemmillä sukupolvilla ja käytännössä tasoittuu 1960-luvun lopun jälkeen syntyneillä.
Sukupolvet vai elinkaari?
Tämä ei tarkoita, etteivät nuoremmat saisi eläkettä – he saavat, mutta suhteessa maksamiinsa euroihin vastine on pienempi. ETK:n tutkija Niko Väänänen on muistuttanut, että sukupolvien vastakkainasettelun sijaan ilmiötä voi tarkastella myös yksilön elinkaarena: jokainen on vuoroin maksajan, vuoroin eläkkeensaajan roolissa. Näin katsottuna työeläke on yhteinen vakuutus, jonka ehdot ovat ajan myötä muuttuneet.
