Jos poraisit maahan riittävän syvän reiän, törmäisit lopulta lämpöön, jota ei tarvitse sytyttää. Maapallon sisus on yhä osittain kuumaa planeetan synnystä asti, ja kivissä hajoavat radioaktiiviset alkuaineet vapauttavat lämpöä jatkuvasti. Tätä sisäistä hehkua kutsutaan geotermiseksi energiaksi.
Päästötön perusvoima
Geoterminen energia ei riipu auringosta, tuulesta tai vuodenajasta. Se on käytettävissä vuorokauden ympäri talvella ja kesällä, minkä vuoksi sitä kutsutaan perusvoimaksi: tasaiseksi pohjavirraksi muiden energialähteiden rinnalla. Missä maankuori on ohut ja geologisesti aktiivinen, lämpö on helpoimmin saavutettavissa. Islanti sijaitsee keskellä Atlantin selännettä ja kattaa huomattavan osan sähköstään ja lähes kaiken kaukolämmöstään geotermisesti – Reykjavíkissa jopa jalkakäytäviä sulatetaan maan lämmöllä.
Miksi kaikki eivät tee samoin?
Ongelma on yksinkertainen: poraaminen on kallista ja hidasta. Tavalliset lämpökaivot ulottuvat muutamaan sataan metriin ja riittävät rakennusten maalämpöön. Mutta sähköntuotantoon tai suureen kaukolämpöön tarvittava kuuma vesi tai höyry löytyy usein vasta kilometrien syvyydestä. Syvän porareiän tekeminen maksaa kymmeniä miljoonia, ja osa hankkeista epäonnistuu, kun kiveen ei löydy sopivaa rakoa tai lämpötila jää liian matalaksi. Porauskulut muodostavat suuren osan koko voimalan hinnasta – ja syntyvät ennen kuin yhtäkään kilowattia on tuotettu.
Uusi tekniikka avaisi ovet
Ratkaisuksi kehitetään niin sanottua parannettua geotermistä järjestelmää (EGS): kuumaan kallioon pumpataan korkeapaineista vettä, laajennetaan halkeamia ja kierrätetään kuumentunut vesi takaisin pintaan. Tekniikka voisi avata geotermisen tuotannon lähes kaikkialle, ei vain geologisesti otollisiin paikkoihin. Yhdysvaltain energiaministeriön rahoittama tutkimus on parantanut porausta ja halkeamien hallintaa.
Suurin riski on maanjäristykset. Baselissa Sveitsissä EGS-hanke aiheutti tuhansia pieniä tärähdyksiä ja jouduttiin lopettamaan, ja Etelä-Koreassa geoterminen projekti yhdistettiin epäsuorasti vuoden 2017 Pohangin järistykseen.
Suomi kokeili rohkeasti
Suomi ei ole geotermisesti otollisinta maaperää: kallioperämme on vanha ja vakaa, ja sen lämpövirta on vaatimaton verrattuna vulkaanisiin alueisiin. Silti energiayhtiö St1 päätti kokeilla, voisiko Espoon Otaniemen kampuksen kaukolämpöön saada lämpöä syvältä graniitista. Hanke porasi reikiä useamman kilometrin syvyyteen ja oli yksi Euroopan syvimmistä syvägeotermisistä kokeiluista.
Kokeilu kohtasi haasteita: vesien injektointi aiheutti alueella pieniä, asukkaiden havaitsemia tärinöitä, mikä johti porauksen tilapäiseen keskeyttämiseen. Hanke tuotti silti arvokasta tietoa suomalaisesta kallioperästä. Geologian tutkimuskeskus on arvioinut, että syvägeoterminen energia voisi tulevaisuudessa täydentää Suomen energiavalikoimaa erityisesti kaukolämmössä, vaikka sähköntuotannon potentiaali jää vaatimattomaksi.
Geoterminen energia on paperilla täydellinen perusvoima, mutta käytäntö on yhä kallista ja paikkasidonnaista. Uusi tekniikka laskee kustannuksia vuosi vuodelta – ja maan alla oleva lämpö odottaa, kunnes tekniikka ja tahto kohtaavat.
