Juhannusaaton iltana ympäri Suomen nousee tuttu näky: sinivalkoinen lippu kohoaa salon nokkaan ja jää liehumaan valoisaan yöhön. Vaikka juhannus on monelle ennen kaikkea kokkojen, saunan ja mökkirauhan juhla, sillä on myös valtiollinen ulottuvuus. Juhannuspäivä on virallinen Suomen lipun päivä.
Miksi juuri juhannus?
Yleinen liputuspäivä juhannuksesta tuli vuonna 1934. Ajankohdan takana oli Suomalaisuuden Liitto, joka ehdotti juhannusta lipun päiväksi käytännöllisestä syystä: keskikesän juhla ei kuulunut millekään yhdelle ryhmälle eikä siihen liittynyt poliittisia kytköksiä. Päivä sopi näin koko kansan yhteiseksi.
Nykyään juhannuspäivää ei vietetä kiinteänä kalenteripäivänä. Vuodesta 1955 lähtien juhannuspäivä on ollut kesäkuun 19. päivää seuraava lauantai, joten se osuu vuosittain 20.–26. kesäkuun välille. Aiemmin juhannusta vietettiin keskiajan kirkollisen perinteen mukaan Johannes Kastajan syntymäjuhlana 24. kesäkuuta.
Lippu liehuu läpi yön
Juhannus on liputusperinteessä poikkeus. Tavallisina liputuspäivinä Suomen lippu nostetaan salkoon kello 8 ja lasketaan auringonlaskun aikaan, kuitenkin viimeistään kello 21.
Juhannuksena sääntö on toinen. Lippu nostetaan jo juhannusaaton iltana kello 18, ja se saa liehua salossa koko yön. Lippu lasketaan vasta juhannuspäivän iltana kello 21. Suomen lipun päivä on virallisista liputuspäivistä ainoa, jona lippua pidetään salossa yön yli. Tapa sopii hyvin keskikesään, jolloin aurinko ei suuressa osassa maata laske lainkaan.
Siniristilipun syntytarina
Lippu, joka juhannuksena liehuu, on suhteellisen nuori. Itsenäistyneessä Suomessa käytiin vuonna 1918 kiivasta keskustelua tulevan kansallislipun väreistä ja muodosta. Vaihtoehtoina olivat muun muassa sinivalkoinen ja punakeltainen, ja malleja oli useita.
Valituksi tulleen sinivalkoisen lippuluonnoksen tekivät taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen. Eduskunta hyväksyi siniristilipun Suomen lipuksi 28. toukokuuta 1918, ja laki Suomen lipusta vahvistettiin pian tämän jälkeen. Sininen risti valkoisella pohjalla kuvaa perinteisesti maan järviä ja taivasta sekä talven lunta.
Hyvän liputuksen tavat
Liputukseen liittyy vakiintunut etiketti. Lipun tulee aina olla puhdas ja ehjä, eikä se saa nostettaessa tai laskettaessa koskettaa maata. Virallisina liputuspäivinä salossa pidetään vain Suomen lippua – muut liput, kuten yhteisö- tai maakuntaliput, lasketaan tällöin pois. Repaleinen tai haalistunut lippu poistetaan käytöstä asianmukaisesti, esimerkiksi polttamalla. Näin juhannuksena tutusta arkisesta näystä tulee pieni kunnianosoitus: sinivalkoinen liehuu keskikesän yössä Suomen lipun – ja sitä myöten itsenäisyyden – kunniaksi.
