Tunne siitä, ettei ilma riitä, on yksi epämiellyttävimmistä kokemuksista, joita ihminen voi saada. Osalla sen taustalla on hengitystapa, ei keuhkojen tai sydämen sairaus. Järjestys on kuitenkin tärkeä: se selvitetään, ei oleteta.
Hyperventilaatiossa eli liikahengityksessä ihminen hengittää nopeammin kuin elimistön kaasujenvaihto sillä hetkellä edellyttää, Terveyskirjasto kuvaa. Seurauksena verestä poistuu liikaa hiilidioksidia.
Miksi oireet tuntuvat niin pahoilta
Hiilidioksidi ei ole pelkkä jäte. Sen pitoisuus säätelee veren happamuutta, ja kun pitoisuus laskee nopeasti, elimistön toiminta muuttuu monella tavalla.
Tyypillisiä oireita ovat tukehtumisen tunne, rintakipu, käsien pistely ja puutuminen, vapina, huimaus ja jopa pyörtyminen.
Tässä on koko ilmiön ikävä logiikka. Oireet muistuttavat vakavaa sairauskohtausta, mikä lisää pelkoa, ja pelko kiihdyttää hengitystä lisää. Kierre ruokkii itseään, vaikka mitään vaarallista ei olisi tapahtumassa.
Syitä on monenlaisia
Laukaisijana voi olla stressi, ahdistus tai paniikkikohtaus. Myös kofeiini ja maitohappo voivat vaikuttaa.
Liikahengityksen taustalla voi kuitenkin olla myös vakava sairaus, kuten keuhkokuume, keuhkoveritulppa, sydänsairaus, astma tai sydämen vajaatoiminta.
Juuri tämä on syy siihen, miksi oireiden selittäminen hengitystavalla ei ole itse tehtävä johtopäätös. Sama oire voi tulla vaarattomasta ja hengenvaarallisesta syystä.
Ensimmäinen kerta kuuluu lääkäriin
Terveyskirjaston mukaan ensimmäinen kohtaus vaatii kiireellisen lääkärin arvion, jotta vakavat syyt suljetaan pois.
Sama koskee tilannetta, jossa oireet muuttuvat, pahenevat tai poikkeavat aiemmasta. Jos rintakipu on voimakas tai hengenahdistus vaikea, kyseessä on päivystyksellinen tilanne.
Mitä kohtauksen aikana kannattaa tehdä
Keinot ovat maltillisia: hengitystä hidastetaan tietoisesti, sisään- ja uloshengityksen väliin pidetään tauko, ja harjoitellaan palleahengitystä. Rentoutumisharjoituksista voi olla apua.
Yksi vanha neuvo kannattaa unohtaa. Pussiin hengittämistä ei enää suositella, koska se voi laskea veren happipitoisuutta, mikä on haitallista erityisesti silloin, jos taustalla onkin sydän- tai keuhkosairaus.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi vanhoja kotikonsteja kannattaa tarkistaa. Neuvo oli yleinen vuosikymmeniä, ja se on sittemmin todettu riskialttiiksi juuri siinä tilanteessa, jossa diagnoosista ei olla varmoja.
Hoito silloin, kun syy on tiedossa
Jos taustalla on paniikkihäiriö, hoitona voivat olla rentoutusmenetelmät, lääkitys tai psykoterapia.
Toistuvassa liikahengityksessä hengityksen ohjaukseen erikoistuneesta fysioterapiasta voi olla hyötyä. Tavoite ei ole hengityksen kontrollointi jatkuvasti, vaan tavan palauttaminen sellaiseksi, ettei siihen tarvitse kiinnittää huomiota.
Tämä juttu on yleistajuinen tausta, ei hoito-ohje. Oireiden syy on aina arvioitava lääkärissä.
