Puolan presidentti Karol Nawrocki perui 19. kesäkuuta Ukrainan presidentiltä Volodymyr Zelenskyiltä Puolan korkeimman valtiollisen kunniamerkin, Valkoisen kotkan ritarikunnan. Tunnustuksen oli aikanaan myöntänyt Zelenskyille edellinen presidentti Andrzej Duda.
Mistä kiista syntyi
Päätöksen taustalla on Zelenskyin toukokuun lopussa antama asetus, jolla ukrainalainen erikoisoperaatiojoukkojen yksikkö sai kunnianimen "UPA:n sankarien mukaan". UPA eli Ukrainan kapinallisarmeija toimi 1940- ja 1950-luvuilla ja taisteli Ukrainan itsenäisyyden puolesta niin Neuvostoliittoa, natsi-Saksaa kuin Puolan viranomaisia vastaan.
Nawrocki perusteli päätöstään sillä, että valtaosalle puolalaisesta yhteiskunnasta UPA on ennen kaikkea muodostelma, joka on vastuussa julmista rikoksista Puolan kansalaisia kohtaan toisen maailmansodan aikana. Hän kertoi tehneensä ratkaisun ritarikunnan kapitulin kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen.
Volynian haava
Kiistan ydin on yksi Puolan ja Ukrainan suhteiden kipeimmistä luvuista. Vuosina 1943–1944 UPA:n joukot surmasivat kymmeniätuhansia puolalaisia siviilejä Volynian (Volhynian) ja itäisen Galitsian alueilla. Puolalaisten kostohyökkäyksissä kuoli puolestaan tuhansia ukrainalaisia.
Puolassa tapahtumia pidetään laajalti kansanmurhana, ja UPA nähdään verilöylyn keskeisenä tekijänä. Ukrainassa samat liikkeet muistetaan monin paikoin kansallisen vapaustaistelun symboleina. Tämä tulkintaero on toistuvasti hiertänyt maiden välejä.
Ukrainan jyrkkä vastaus
Kiova reagoi päätökseen kovin sanoin. Ukrainan ulkoministeri Andrii Sybiha kutsui ratkaisua virheeksi ja sanoi pahoittelevansa, että tunteet saivat Varsovassa yliotteen. Kyiv Independentin mukaan Ukrainan ulkoministeriö kuvaili päätöstä ratkaisuksi, josta hyötyy ennen kaikkea Moskova.
Tuki sodassa jatkuu
Diplomaattisesta välirikosta huolimatta osapuolet ovat korostaneet, ettei kiista horjuta Puolan asemaa yhtenä Ukrainan keskeisimmistä tukijoista Venäjän hyökkäyssodassa. Puola on toiminut sodan aikana keskeisenä kauttakulkureittinä länsiaseille ja ottanut vastaan suuren määrän ukrainalaisia pakolaisia.
Historiapoliittiset kiistat ovat kuitenkin ajoittain nousseet pintaan käytännön yhteistyön rinnalla, ja kunniamerkin peruminen on tuorein osoitus siitä, kuinka herkästi toisen maailmansodan perintö yhä jakaa naapurimaita.
