Suomen työmarkkinoilla näkyy erikoinen ristiriita. Työttömyys on kasvanut alkuvuonna, mutta ravintola-alalla ihmetellään yhä työntekijöiden hakijapulaa. Vaikka työnhakijoita on aiempaa enemmän, moni ravintola joutuu etsimään tekijää pitkään.
Kokeneet ovat siirtyneet muualle
Alan ydinongelma ei ole työn puute vaan tekijöiden puute. Ravintola-alalla on pulaa erityisesti kokeneista ammattilaisista, kuten kokeista ja tarjoilijoista, joita on siirtynyt muille toimialoille. Osa alan osaajista jätti työn koronavuosien aikana, eivätkä kaikki ole palanneet.
Kun kokeneet tekijät ovat vaihtaneet alaa, jäljelle jää vaikea yhtälö: avoimia paikkoja on, mutta niihin sopivia, valmiiksi osaavia hakijoita on vähän. Uusien työntekijöiden perehdyttäminen vie aikaa, mikä hidastaa tilanteen helpottumista.
Työajat ja alan maine karkottavat
Yksi keskeinen syy hakijapulaan ovat alan työajat. Ravintolatyötä tehdään pääosin iltaisin, öisin ja viikonloppuisin, mikä sopii vain osalle työnhakijoista. Epäsäännölliset työajat ja työn kuormittavuus ovat heikentäneet alan houkuttelevuutta.
Myös alan maine vaikuttaa. Jos työ mielletään raskaaksi ja huonosti palkatuksi, se ei kilpaile tasavertaisesti sellaisten alojen kanssa, joilla työ on säännöllisempää ja palkka kilpailukykyinen. Näin osa työnhakijoista suuntaa mieluummin muualle, vaikka ravintola-alalla olisi töitä tarjolla.
Ratkaisuja etsitään monelta suunnalta
Alalla ratkaisuja haetaan useasta suunnasta. Työnantajat ovat pyrkineet parantamaan työaikojen joustavuutta ja panostamaan perehdytykseen ja uralla etenemiseen, jotta uudet tekijät pysyisivät alalla. Myös työperäistä maahanmuuttoa on esitetty yhtenä keinona paikata työvoimapulaa.
Ravintola-alan tilanne muistuttaa, että työttömyysluvut eivät kerro koko totuutta työmarkkinoista. Avoimet paikat ja työnhakijat eivät aina kohtaa, jos osaaminen, työajat ja alan vetovoima eivät kohtaa hakijoiden toiveita.
