Ihmisen evoluutiosta kerrotaan yleensä suoraviivainen tarina: aivot kasvoivat, koska älykkyydestä oli hyötyä, ja kasvot pienenivät, koska niitä ei enää tarvittu entiseen tapaan. Uusi tutkimus esittää, ettei asia ehkä ollut näin tavoitteellinen.

Senckenberg-tutkimuskeskuksen tiedotteen mukaan aivojen kasvu ja kasvojen pieneneminen selittyvät huomattavasti paremmin neutraaleilla evoluutioprosesseilla kuin pelkällä suuntaavalla luonnonvalinnalla.

Mitä tutkittiin

Aineistona oli 87 homininifossiilia, joista tehtiin kolmiulotteiset kallomittaukset. Ne kattavat kahden miljoonan vuoden jakson ja useita lajeja: Homo habilis, Homo rudolfensis, Homo erectus, Homo heidelbergensis, neandertalinihminen sekä varhainen ja nykyinen Homo sapiens.

Tutkijat vertasivat kuutta erilaista evoluutiomallia ja katsoivat, mikä niistä selittää havaitut muutokset parhaiten. Työstä vastasivat professori Mark Hubbe Tennesseen yliopistosta Knoxvillesta ja professori Katerina Harvati Tübingenin yliopiston Senckenberg-keskuksesta. Tulokset on julkaistu Nature Communications -lehdessä.

Mitä neutraali evoluutio tarkoittaa

Tämä on jutun ydinkohta, ja se ymmärretään helposti väärin.

Neutraali evoluutio ei tarkoita, ettei mitään olisi tapahtunut tai ettei valinta vaikuttaisi. Se tarkoittaa, että osa lajien välisistä eroista syntyy ilman että kyseinen piirre olisi ollut valinnan kohteena: satunnaisten mutaatioiden kertymisen, geneettisen ajautumisen ja kehitykselle asetettujen rakenteellisten rajoitusten kautta.

Tutkimuksessa suurempaa roolia kuin aiemmin oletettiin näyttelivät juuri nämä: satunnaiset mutaatiot, vakauttava valinta ja biologiset rajoitteet. Vakauttava valinta on eri asia kuin suuntaava valinta: se pitää piirrettä paikallaan sen sijaan että työntäisi sitä yhteen suuntaan.

Mitä tutkimus ei sano

Tässä on syytä olla tarkkana, koska otsikkotasolla tulos kääntyy helposti liian pitkälle.

Tiedotteessa sanotaan suoraan, ettei tutkimus anna näyttöä siitä, että luonnonvalinta olisi ollut ihmisen evoluutiossa merkityksetön. Kyse on painotuksesta, ei siitä että vanha käsitys kumoutuisi kokonaan.

Tulos ei myöskään tarkoita, etteivätkö suuret aivot olisi hyödyllisiä tai ettei älykkyydellä olisi ollut merkitystä. Se koskee sitä, selittääkö valinta älykkyyden hyväksi kallon mittasuhteiden muutokset paremmin kuin vaihtoehtoiset mallit. Tämän aineiston perusteella ei selitä.

Miksi tämä on kiinnostava kysymys

Ihmisen evoluutiota koskevissa selityksissä on tunnettu ongelma: on houkuttelevaa lukea menneisyys taaksepäin lopputuloksesta käsin. Koska meillä on suuret aivot ja käytämme niitä, on luontevaa olettaa, että juuri siihen kehitys tähtäsi.

Evoluutiolla ei kuitenkaan ole päämäärää. Siksi on tieteellisesti merkittävää testata, riittääkö sattuma ja rajoitteet selittämään havaitun muutoksen ilman tarkoitushakuista mekanismia.

Yksi tutkimus ei ratkaise asiaa. Aineisto on paleontologian mittapuulla kohtuullinen mutta ei suuri, ja fossiiliaineistoon liittyy aina otantaongelma: säilyneet kallot eivät ole satunnaisotos menneistä yksilöistä. Keskustelu siitä, mikä ihmisen aivojen kasvua ajoi, jatkuu tämänkin jälkeen.