Ruotsalainen palkansaaja tekee joka vuosi valinnan, jota suomalainen ei tee: hän päättää, mihin osa hänen eläkemaksustaan sijoitetaan.

Kyse on premiepensionista eli rahastoeläkkeestä. Ruotsin eläkemaksu on 18,5 prosenttia, ja siitä 2,5 prosenttiyksikköä ohjautuu rahastoon, jonka työntekijä valitsee itse, Yle kertoo. Loppuosa toimii pitkälti samaan tapaan kuin Suomessa.

Mistä se 300 euroa muodostuu

Luku, joka on herättänyt Suomessa huomiota, on noin 300 euroa kuukaudessa. On tärkeää tietää, kenelle se maksetaan.

Summa on keskimääräinen rahastoeläke niille, jotka ovat jääneet eläkkeelle vastikään. Kaikkien eläkkeensaajien keskiarvo on selvästi pienempi, noin 130 euroa kuukaudessa.

Ero selittyy ajalla. Järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1995, joten nyt eläkkeelle jäävälle on ehtinyt kertyä maksuja koko työuran ajalta. Vanhemmille ikäluokille kertyi vähemmän, koska he olivat jo pitkällä urallaan järjestelmän alkaessa.

Sama logiikka pätee tulevaisuuteen. Jos malli otettaisiin Suomessa käyttöön nyt, ensimmäiset merkittävät eurot näkyisivät vasta vuosikymmenten päästä.

Tuotto on ollut hyvä, mutta se ei ole koko kuva

Rahastoeläkkeen keskimääräinen vuosituotto on ollut noin 8,5 prosenttia vuodesta 1995 lähtien. Se on pitkä ja hyvä tuottojakso.

Valikoima on laaja: valittavana on satoja rahastoja, ja jos työntekijä ei valitse mitään, varat menevät valtion oletusrahastoon AP7 Såfaan. Käytännössä oletusvaihtoehdolla on siis suuri merkitys, koska osa ihmisistä ei tee valintaa lainkaan.

Tuottoluvun rinnalle kuuluu kuitenkin toinen puoli. Rahastoeläke tarkoittaa, että eläkkeen määrä riippuu markkinoista. Yle nostaa esiin konkreettisen esimerkin: vuonna 2022 Venäjään painottuneisiin rahastoihin sijoittaneet menettivät huomattavan osan varoistaan.

Riskeihin kuuluu myös se, että eläkeläiset pitävät salkkunsa usein turhan riskipitoisena, ja se, että moni ei tiedä mihin hänen varansa on sijoitettu.

Mitä Suomessa selvitetään

Suomessa asiaa selvittää professori Samuli Knüpferin johtama työ. Knüpferin mukaan kansalaisilta puuttuu nykyisin yhteys omaan eläkekertymäänsä, ja rahastomalli voisi rakentaa luottamusta erityisesti nuorempien työntekijöiden keskuudessa.

Eläketurvakeskuksen Mika Vidlund muistuttaa, että malli vaatisi Suomessa huolellista räätälöintiä. Vaikutus voisi täällä olla suurempi kuin Ruotsissa, koska järjestelmät eroavat rakenteeltaan.

Kysymys ei ole vain tuotosta

Keskustelussa kannattaa erottaa kaksi asiaa toisistaan. Toinen on se, tuottaisiko rahastoiva osuus enemmän kuin nykyinen järjestelmä. Toinen on se, kuka kantaa riskin.

Nykyisessä suomalaisessa mallissa riski on kollektiivinen. Rahastomallissa osa siitä siirtyy yksilölle, ja samalla siirtyy myös mahdollisuus parempaan tuottoon. Kumpi on parempi, riippuu siitä, mitä eläkejärjestelmältä ensisijaisesti odotetaan: ennustettavuutta vai tuottoa.

Se on arvovalinta, ei laskutoimitus. Ruotsin luvut kertovat, mitä yhdellä tavalla rakennetulla järjestelmällä on kolmessa vuosikymmenessä saatu aikaan, mutta ne eivät sellaisenaan kerro, mitä Suomessa kannattaisi tehdä.