Tehdas nousee, mutta yhteys puuttuu
Kotkassa on käynnissä yksi viime vuosien suurimmista teollisuusinvestoinneista, kun Easpring Finland rakentaa akkumateriaalitehdasta autoteollisuuden tarpeisiin. Tehtaan laitteita asentaa yli 200 Kiinasta lähetettyä asentajaa, joista valtaosa ei osaa suomea eikä englantia.
Tämä on ajanut suomalaiset ammattiliitot tilanteeseen, jossa ne eivät pysty kertomaan työntekijöille näiden oikeuksista – saati tarkistamaan, noudatetaanko sovittuja työehtoja.
Liiton edustaja jäi portin ulkopuolelle
Teollisuusliiton edustaja yritti päästä työmaalle keväällä siinä heti onnistumatta. Kun hän lopulta pääsi paikalle, kohtaaminen jäi lyhyeksi: Ylen mukaan edustaja esittäytyi suomeksi ja englanniksi, mutta yhteyttä asentajiin ei syntynyt kielimuurin takia.
Kyse ei ole pelkästä kommunikaatiovaikeudesta. Ammattiliiton tehtävä on valvoa, että alalla sovellettavaa työehtosopimusta noudatetaan. Jos edustaja ei pääse edes puhumaan työntekijöiden kanssa, valvonta käy käytännössä mahdottomaksi. Myös Rakennusliitto on Ylen mukaan kohdannut saman kielimuurin työmaan rakennusvaiheessa.
Mikä työehtosopimus – ja kuka valvoo?
Työmaalla sovelletaan teknologiateollisuuden työehtosopimusta. Suomessa ammattiliitoilla on oikeus valvoa työehtojen toteutumista työpaikoilla, mutta käytännön este on korkea, jos kommunikaatiota ei synny.
Easpring Finlandin edustaja kommentoi tilannetta Ylelle varovaisesti ja arveli kyseessä olevan väärinkäsitys. Yhtiön mukaan liiton edustaja on tervetullut käymään, ja vierailu on sovittu heinäkuulle. Lähiviikkoina tehtaalle odotetaan lisää kiinalaisia työntekijöitä tuotannon ylösajoon.
Lähetettyjen työntekijöiden herkkä asema
Kiinalaiset asentajat ovat juridisesti niin sanottuja lähetettyjä työntekijöitä: työnantaja on ulkomainen, mutta työ tehdään Suomessa. Suomen laki velvoittaa soveltamaan alan yleissitovaa työehtosopimusta, ja tilaajavastuulaki edellyttää, että pääurakoitsija ja tilaaja selvittävät alihankkijoidensa velvoitteiden täyttämisen.
Käytännössä lähetetyn työntekijän asema voi jäädä heikoksi, jos hän ei tunne oikeuksiaan, ei osaa kieltä eikä hänellä ole yhteyttä paikalliseen ammattiliittoon. Ilman yhteistä kieltä on vaikea tietää, onko palkka oikea, ovatko työtunnit lailliset ja ovatko turvallisuusohjeet tulleet ymmärretyiksi.
Kotkan tapaus ei ole ensimmäinen kerta, kun suuri ulkomaistaustainen teollisuushanke törmää suomalaiseen ammattiliittokäytäntöön. Harvoin asetelma on kuitenkin yhtä konkreettinen: yli kaksisataa ihmistä, joiden oikeudet ovat paperilla kunnossa – mutta joille kukaan ei pysty sitä kertomaan.
