Bensiini maksaa Kokkolassa toistuvasti enemmän kuin muualla Suomessa, ja ilmiö on alkanut hiertää paikallisia autoilijoita. Ylen mukaan 95 E10 -bensiini oli kaupungissa alkuvuonna keskimäärin noin kahdeksan senttiä litralta kalliimpaa kuin maassa keskimäärin.
Monelle kuluttajalle pysyvästi korkea hinta ja se, että automaattiasemien hinnat liikkuvat vain vähän toisistaan, näyttäytyvät epäilyttävänä. Sosiaalisessa mediassa ja asiakaspalautteissa on toistunut sana kartelli – eli yritysten keskinäinen, laiton sopiminen hinnoista.
Mitä kilpailuvirasto sanoo
Kartelli on vakava rikosepäily, eikä Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) anna sille tukea. Viraston pääekonomisti Olli Kauppi torjui Ylen haastattelussa epäilyt laittomasta hintayhteistyöstä. Hänen mukaansa Kokkolan markkinarakenne näyttää tavanomaiselta: kaupungissa toimivat kaikki valtakunnalliset ketjut, mikä yleensä pitäisi ruokkia kilpailua.
Selitys löytyy Kaupin mukaan pikemminkin siitä, että hintakilpailu on Kokkolassa muuta maata vaisumpaa. Yksi vahva toimija voi käytännössä määrätä hintatason, ja muut seuraavat perässä. Tällainen seuraajakäyttäytyminen voi pitää hinnat korkealla ilman, että yritykset varsinaisesti sopivat mistään keskenään – eikä se sellaisenaan ole kilpailulain vastaista. KKV ei tiettävästi ole avannut asiasta virallista kartellitutkintaa.
Teboilin lähtö kiristi tilannetta
Hintaero muuhun maahan repesi entisestään, kun venäläisomisteinen Teboil joutui ajamaan toimintaansa alas pakotteiden vuoksi. Lukoiliin kohdistuneet pakotteet katkaisivat ketjun polttoainetoimitukset, ja osa Teboilin asemista on sulkenut ovensa. KKV:n mukaan yhden toimijan poistuminen heikensi Kokkolan kilpailutilannetta arviolta parin sentin verran litralta.
Alan edustajat muistuttavat, ettei hintaa määrää yksin paikallinen kilpailu. Pumppuhintaan vaikuttavat maailmanmarkkinoiden heilahtelut, geopoliittiset kriisit ja valuuttakurssit.
Kuluttajalle vähän lohtua
Autoilijan näkökulmasta selitys on laiha lohtu: hinta on korkea, vaikka mitään laitonta ei tapahtuisi. Tankkaajan käytännön keinot rajoittuvat hintaseurantaan ja kilpailuttamiseen – esimerkiksi viikkosyklin halvempien päivien hyödyntämiseen ja naapurikuntien asemien vertailuun. Kilpailuvirasto seuraa polttoainemarkkinoita, mutta heikko hintakilpailu ei yksin ole rikkomus, johon se voisi puuttua.



