Kysymys siitä, oliko ennen paremmin, kuuluu keskustelun ikuisuusaiheisiin. Se on myös harvinaisen hyvä kysymys, koska siihen on olemassa vastaus, ja vastaus on kaksijakoinen tavalla joka ei ole väistely.

Ihmisen elämän ehtoja mittaavat käyrät ovat parantuneet enemmän kuin useimmat arvaavat. Luontoa mittaavat käyrät ovat samaan aikaan romahtaneet. Kumpikaan ei kumoa toista.

Se osa, joka on mennyt paremmin

Otetaan ensin karuin mahdollinen mittari, lapsikuolleisuus. Our World in Datan koosteen mukaan vuonna 1950 noin joka neljäs lapsi kuoli maailmassa ennen 15 vuoden ikää. Vuoteen 2020 mennessä osuus oli laskenut neljään prosenttiin.

Se ei tarkoita, että ongelma olisi ratkaistu. Alle viisivuotiaita kuolee edelleen noin viisi miljoonaa vuodessa, eli noin 14 000 joka päivä. Se tarkoittaa, että muutos on ollut valtava ja että suuri osa siitä on tapahtunut yhden ihmiselämän aikana.

Sama näkyy eliniänodotteessa. Vuonna 1900 vastasyntyneen keskimääräinen elinajanodote maailmassa oli 32 vuotta. Vuoteen 2021 mennessä luku oli yli kaksinkertaistunut 71 vuoteen.

Näitä lukuja on vaikea tuntea, koska hyvä kehitys on hidasta ja tasaista eikä siitä synny uutisia. Uutinen syntyy siitä, mikä muuttuu äkillisesti ja huonompaan suuntaan. Siksi maailmankuvamme on rakenteellisesti synkempi kuin data.

Se osa, joka on mennyt huonommin

Sitten toinen puoli, ja se on yhtä yksiselitteinen. Luonnon monimuotoisuutta mittaavat aikasarjat kertovat jyrkästä laskusta. Living Planet -indeksi, joka seuraa selkärankaisten eläinkantojen kokoa, on pudonnut keskimäärin kymmeniä prosentteja 1970-luvulta lähtien.

Ilmastonmuutos etenee samaan aikaan, ja sen vaikutukset ovat kumuloituvia: lämpeneminen jatkuu vielä pitkään senkin jälkeen, kun päästöt saadaan laskuun. Näissä käyrissä ei ole samaa lohdullista käännettä kuin lapsikuolleisuudessa.

Miksi molemmat ovat totta

Ristiriita on näennäinen. Kyse on kahdesta eri kirjanpidosta.

Ihmiskunnan hyvinvoinnin nopea paraneminen on tapahtunut suurelta osin energiaa, maata ja luonnonvaroja kuluttamalla. Sama teollinen ja lääketieteellinen kehitys, joka pudotti lapsikuolleisuuden neljäsosasta neljään prosenttiin, on tuottanut päästöt ja maankäytön muutokset, jotka näkyvät luonnon mittareissa.

Toisin sanoen voitto ja tappio ovat osin sama tapahtuma eri tavalla kirjattuna. Se tekee kysymyksestä "oliko ennen paremmin" huonon: se pakottaa valitsemaan puolen sieltä, missä ei ole kahta puolta vaan kaksi eri tiliä.

Mitä tästä seuraa

Käytännön johtopäätös on epämukava molemmille leireille. Nostalgia on väärässä siinä, että menneisyys olisi ollut ihmiselle turvallisempi tai terveellisempi. Se ei ollut, eikä lähelläkään.

Mutta pelkkä edistysoptimismi on yhtä lailla väärässä, jos se lukee vain ihmisen tiliä. Kehityksen jatkuminen edellyttää, että seuraavat vuosikymmenet tuottavat saman hyvinvoinnin ilman samaa laskua toisella tilillä. Se on kysymys, johon dataa ei vielä ole, koska vastaus tehdään vasta.