Moni on kesällä huomannut maasta löytyviä kuolleita tai hitaasti liikkuvia kimalaisia. Ilmiötä näkee erityisesti loppukesästä ja usein juuri lehmusten alla. Kyse ei ole mistään salaperäisestä joukkokuolemasta, vaan luonnollisesta ilmiöstä, jolla on selkeä selitys.

Energia loppuu kesken

Kimalaisilla on kova energiantarve. Ne ovat aktiivisia lentäjiä, ja niiden yhdyskunnat tarvitsevat jatkuvasti nektaria ja siitepölyä. Loppukesästä moni keväällä ja alkukesästä kukkinut kasvi on jo lakastunut, jolloin ravintoa on tarjolla vähemmän kuin kimalaiset tarvitsisivat.

Kun kimalainen käyttää enemmän energiaa kuin ehtii kerätä, sen voimat ehtyvät. Uupunut kimalainen ei enää jaksa lentää, vaan putoaa maahan. Tämä sattuu usein kukkivien puiden, kuten lehmusten, läheisyyteen, joissa kimalaiset viettävät aikaa ravintoa etsien.

Lehmus houkuttelee loppukesästä

Lehmus kukkii keskikesällä ja loppukesästä, jolloin muuta kukintaa on vähemmän. Sen tuoksuvat kukat vetävät puoleensa suuria määriä pölyttäjiä. Kun puun alla käy paljon kimalaisia ja osa niistä on jo valmiiksi heikossa kunnossa, kertyy maahan näkyvästi kuolleita tai kuolevia yksilöitä.

Ilmiö toistuu kesästä toiseen, ja se on tuttu näky kaupunkien puistoissa ja katujen varsilla, joissa kasvaa lehmuksia.

Uupuneen kimalaisen voi auttaa

Jos maasta löytää liikkumaan kykenemättömän mutta yhä elossa olevan kimalaisen, sitä voi yrittää auttaa. Uupuneelle kimalaiselle voi tarjota sokerivettä, jonka voi sekoittaa esimerkiksi suhteessa yksi osa sokeria ja kaksi osaa vettä. Pieni annos lähelle kimalaista voi antaa sille energiaa sen verran, että se jaksaa taas lentää.

Sokerivettä ei kannata kaataa kimalaisen päälle, vaan tarjota sitä varovasti esimerkiksi lusikalla tai pullonkorkissa lähelle hyönteistä.

Osa laajempaa kuvaa

Yksittäisten kimalaisten uupuminen loppukesästä on luonnollista, mutta pölyttäjien tilanne huolestuttaa tutkijoita laajemmin. Elinympäristöjen väheneminen, tehomaatalous ja ilmastonmuutos ovat heikentäneet monien pölyttäjien oloja.

Kimalaiset ovat tärkeitä pölyttäjiä, joita ilman monet kasvit eivät tuottaisi siemeniä ja satoa. Pölyttäjien hyvinvointia voi tukea esimerkiksi suosimalla monilajisia niittyjä ja kukkivia kasveja pihoilla ja puistoissa. Näin kimalaisille riittää ravintoa myös loppukesästä, jolloin sitä on muuten niukalti.