Suomalaiselle juhannus on kokkojen, koivunlehvien ja vanhojen lemmentaikojen juhla. Harva tulee ajatelleeksi, että aivan vastaava keskikesän riitti elää myös Ukrainassa – ja sen myötä yhä useamman Suomessa asuvan ukrainalaisen muistoissa. Juhlan nimi on Ivan Kupala, ja sen perinteet ovat niin lähellä suomalaista juhannusta, että samankaltaisuus pysäyttää.
Mikä on Ivan Kupala?
Ivan Kupala on ukrainalainen keskikesän juhla, jonka juuret ovat esikristillisessä, slaavilaisessa perinteessä. Nimi juontuu sanasta kupaty, "kylpeä", ja juhla on omistettu kesäpäivänseisaukselle. Kyiv Independentin mukaan perinteen jäljet ulottuvat kirjallisissa lähteissä keskiajalle, mutta itse tapa on huomattavasti vanhempi.
Kristinuskon myötä juhla sulautui Johannes Kastajan päivään. Ortodoksinen kirkko liitti juhlan alkuosaan nimen "Ivan" – slaavilaisen muodon nimestä Johannes – ja näin syntyi nykyinen Ivan Kupala. Sama kytkös Johannes Kastajaan elää myös suomalaisessa juhannuksessa, joka kirkollisesti on Johannes Kastajan muistopäivä.
Milloin sitä vietetään?
Ajankohta vaihtelee kalenterin mukaan. Juliaanisen kalenterin mukaan Ivan Kupalaa vietetään 24. kesäkuuta – siis aivan suomalaisen juhannuksen tienoilla – kun taas gregoriaanisen kalenterin mukaan juhla osuu 7. heinäkuuta, kertovat sekä Kyiv Independent että Seura. Yhteistä molemmille on kesäpäivänseisauksen kunnioittaminen: valoisin yö, jolloin päivät alkavat taas lyhetä.
Kokkoja, seppeleitä ja vedessä kelluvia ennustuksia
Ivan Kupalan keskeiset perinteet kuulostavat suomalaisen korvaan tutuilta. Iltaisin sytytetään kokko symboloimaan valon voittoa pimeydestä. Nuoret hyppäävät kokon yli pareittain käsi kädessä – jos ote ei katkea, perinne lupaa avioliittoa ja onnea.
Toinen tunnistettava piirre ovat kukkaseppeleet. Tytöt punovat kukista seppeleitä, kiinnittävät niihin kynttilöitä ja laskevat ne kellumaan jokeen. Vanhan uskomuksen mukaan vedessä ajelehtiva seppele kertoo tulevasta sulhasesta: kelluva seppele ennustaa avioliittoa, uppoava taas viivästystä. Lisäksi pareittain etsitään myyttistä, hehkuvaa saniaisenkukkaa, jonka uskotaan tuovan onnea – tarina muistuttaa suomalaisia kesäyön taikoja. Tulen ja veden symboliikka, luontoyhteys ja vahva taikauskon sävy yhdistävät Ivan Kupalan ja suomalaisen juhannuksen toisiinsa.
Sota muutti juhlan
Venäjän hyökkäyssodan myötä julkinen juhliminen on Ukrainassa vaikeutunut: ulkonaliikkumiskiellot ovat hiljentäneet suuret kokkojuhlat, ja perinnettä pidetään yllä pienissä, yksityisissä kokoontumisissa etenkin maaseudulla ja Länsi-Ukrainassa, Kyiv Independent kertoo.
Moni juhlii nyt myös kotimaansa ulkopuolella. Seura kertoo Sumysta lähtöisin olevasta nuoresta naisesta, joka pakeni perheineen Eurooppaan ja viettää Ivan Kupalaa puistossa muiden pakolaisten kanssa pukeutuen kansallisasuun ja Ukrainan lipun väreihin. Sama tarve pitää kiinni perinteestä koskettaa myös Suomea.
Tuttu juhla uudessa kotimaassa
Suomessa on viime vuosina asunut huomattava ukrainalaisyhteisö: Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan tilapäistä suojelua on saanut kymmeniätuhansia sotaa paenneita, ja kotikunnan on saanut noin 23 000 ukrainalaista. Heille suomalainen juhannus ei ole täysin vieras: kokon liekit, seppeleet ja keskikesän taiat kantavat mukanaan palan kotimaan omaa juhlaa. Kun suomalainen sytyttää juhannuskokon, naapurissa saattaa seistä ihminen, jolle sama liekki merkitsee Ivan Kupalaa.
