Suomessa on tuhansia kuolinpesiä, joita ei ole koskaan jaettu perillisten kesken. Osa niistä juontaa juurensa aina 1800-luvulle saakka. Ilmiö on noussut uudelleen julkiseen keskusteluun, kun Sahateollisuus ry on teettänyt selvityksen, jonka mukaan lainsäädäntöön tarvitaan takaraja kuolinpesän jakamiselle. Asiasta uutisoi Verkkouutiset.
Mikä kuolinpesä oikeastaan on?
Kuolinpesä syntyy, kun ihminen kuolee: vainajan varat ja velat muodostavat yhden kokonaisuuden, jota perilliset hallitsevat yhdessä perunkirjoituksen jälkeen. Kuolinpesä on niin sanottu jakamaton, jos omaisuutta ei jaeta perillisten kesken, vaan se jää heidän yhteiseen omistukseensa.
Moni pesä jätetään tarkoituksella jakamatta. Tyypillisiä syitä ovat yhteinen kesämökki, jota osakkaat haluavat käyttää yhdessä, metsätila, joka tuottaa yhteistä tuloa, tai leski, joka jää asumaan perheen kotiin. Muistovalkean mukaan Suomessa on kymmeniätuhansia tällaisia jakamattomia kuolinpesiä.
Yhteisomistus tekee päätöksenteosta hankalaa
Jakamattomassa kuolinpesässä kaikki osakkaat omistavat omaisuuden yhdessä. Arkiset asiat, kuten laskujen maksaminen, onnistuvat yhdeltäkin osakkaalta, mutta merkittävät päätökset – esimerkiksi kiinteistön myynti – vaativat kaikkien osakkaiden suostumuksen.
Juuri tämä yksimielisyysvaatimus muodostuu ongelmaksi. Kun yksi osakas kuolee, hänen oma kuolinpesänsä tulee alkuperäisen pesän osakkaaksi. Näin omistus ketjuuntuu sukupolvelta toiselle, ja osakkaiden määrä voi kasvaa kymmeniin tai satoihin. Mitä useampi henkilö joutuu olemaan yhtä mieltä, sitä helpommin päätöksenteko juuttuu paikalleen.
Yli miljoona hehtaaria metsää jumissa
Sahateollisuus ry:n teettämän selvityksen mukaan kuolinpesät omistavat noin 1,2 miljoonaa hehtaaria metsää, mikä on yli yhdeksän prosenttia yksityismetsistä. Tieto on jaettu myös Sahateollisuus ry:n tiedotteessa.
Selvityksen mukaan jakamattomissa kuolinpesissä myydään puuta ja hoidetaan metsää vähemmän kuin muissa omistusmuodoissa. Syynä ovat osakkaiden ristiriitaiset näkemykset ja tietämättömyys metsäasioista. Jos kuolinpesät myisivät puuta samaan tahtiin kuin muut yksityiset metsänomistajat, selvityksessä arvioidaan vuotuisen lisätulon olevan noin 50 miljoonaa euroa.
Mitä ratkaisuksi ehdotetaan?
Selvityksessä esitetään, että kuolinpesille asetettaisiin kolmen vuoden takaraja: tuona aikana metsä- ja maatalousomaisuus tulisi joko siirtää pois kuolinpesän omistuksesta tai perinnönjako tulisi tehdä. Mallia haetaan Ruotsista ja Norjasta, joissa vastaavia järjestelyjä on jo käytössä. Esimerkiksi Ruotsissa jakamattomalla pesällä on oltava nimetty edustaja, joka hallinnoi omaisuutta.
Selvityksen mukaan toimia tarvitaan, kun tilanne on vielä hallittavissa. Lainsäädännön muuttaminen on kuitenkin laaja kysymys, joka koskettaa perintöoikeutta ja omistajien oikeuksia. Konkreettisten lakimuutosten aikataulu ja sisältö ovat vielä auki.
