Juhannus osuu vuoden valoisimpaan aikaan, eikä se ole sattumaa. Kesäpäivänseisaus – vuoden pisin päivä – ajoittuu 20.–22. kesäkuuta, ja juuri silloin pohjoinen pallonpuolisko on kallistunut kohti Aurinkoa niin paljon kuin se vuoden mittaan ehtii. Mutta miksi yö katoaa kokonaan, ja miksi sen tekee jopa Helsingissä, vaikka emme olekaan napapiirin pohjoispuolella?
Maan kallistuma tekee yöt valoisiksi
Kaikki johtuu siitä, että Maan pyörimisakseli on kallellaan noin 23,5 astetta kiertorataansa nähden. Tämä kallistuma pysyy avaruudessa suunnilleen samaan suuntaan koko vuoden, joten kesällä pohjoinen napa osoittaa kohti Aurinkoa ja talvella siitä poispäin. Sama ilmiö tuottaa vuodenajat: kesällä Aurinko nousee taivaalla korkealle ja viipyy horisontin yläpuolella pitkään.
Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä loivemmin Aurinko sukeltaa horisontin alle illalla – ja jossain vaiheessa se ei sukella enää lainkaan. Silloin syntyy keskiyön aurinko, jota kutsutaan myös yöttömäksi yöksi.
Lapissa aurinko ei laske viikkokausiin
Napapiirin pohjoispuolella Aurinko pysyy keskikesällä horisontin yläpuolella ympäri vuorokauden. Foreca huomauttaa, että yöttömän yön raja kulkee Suomessa itse asiassa noin asteen verran napapiiriä etelämpänä. Tämä johtuu kahdesta seikasta: Aurinko ei ole piste vaan kiekko, ja ilmakehä taittaa sen valoa, jolloin Aurinko näkyy hieman pidempään ja kauempaa kuin pelkkä geometria antaisi olettaa.
Mitä pohjoisemmaksi noustaan, sitä pidempään ilmiö kestää. Suomen pohjoisimmassa kolkassa Nuorgamissa Aurinko on yhtäjaksoisesti horisontin yläpuolella toukokuun puolivälistä heinäkuun loppupuolelle – eli noin 74 vuorokautta. Käytännössä yö on kadonnut jo viikkoja ennen varsinaista kesäpäivänseisausta.
Etelässäkin yö jää pelkäksi hämäräksi
Entä Helsinki ja muu Etelä-Suomi, jossa Aurinko kuitenkin laskee? Avain on hämärän käsitteessä. Ursa ja Ilmatieteen laitos jakavat hämärän kolmeen vaiheeseen sen mukaan, kuinka syvällä horisontin alla Auringon keskipiste on. Kansalaishämärässä Aurinko on enintään 6 astetta horisontin alapuolella ja ulkona näkee vielä työskennellä; merihämärässä 6–12 astetta, jolloin kirkkaimmat tähdet tulevat näkyviin; ja tähtitieteellisessä hämärässä 12–18 astetta. Vasta kun Aurinko painuu yli 18 astetta horisontin alle, taivas on todella pimeä.
Keskikesällä Etelä-Suomessa Aurinko ei vajoa läheskään näin syvälle. Ilmatieteen laitoksen mukaan kesällä ei ole lainkaan pimeää, vaan maan etelä- ja keskiosissa ilta- ja aamuhämärä yhdistyvät ja kestävät yhteensä yli neljä tuntia. Tätä kutsutaan valkeiksi öiksi.
Niinpä juhannuksen taika on lopulta yksinkertaista taivaanmekaniikkaa: kallellaan oleva planeetta, pisin päivä ja Aurinko, joka ei malta painua kunnolla horisontin taakse. Kannattaa nauttia – heinäkuun puolivälissä yö alkaa jo hiljalleen palata.
