Kun aurinko ei kesän valoisimpana yönä oikein malta laskea, syttyy Suomen järvien rannoille satoja kokkoja. Niin kävi tänäkin juhannuksena Keski-Suomessa ja Kuopion seudulla, missä perheet, kyläyhteisöt ja seurueet kerääntyivät veden äärelle katsomaan, kuinka risuista ja laudoista kasattu roihu nousee taivasta kohti.
Itäsuomalainen tapa, joka valtasi koko maan
Kokon polttaminen ei ole sattumaa eikä pelkkää koristetta. Perinne juontaa juurensa esikristillisiin keskikesän tuliriitteihin, joissa tulella karkotettiin pahoja henkiä ja varjeltiin tulevaa satoa. Tuli liitettiin hedelmällisyyteen ja puhdistautumiseen.
Kiinnostavaa on, että kokko on alkujaan nimenomaan itäsuomalainen tapa. Tulet roihahtivat ensin maan itäosissa – siis juuri Savon ja Keski-Suomen suunnalla – ja levisivät vasta 1900-luvun mittaan koko maahan. Länsirannikolla pidempään suosittu juhannussalko on saanut rinnalleen kokon, mutta itäisessä Suomessa valkea on aina ollut juhlan sydän.
Nykyihmiselle kokko ei enää ole taikuutta. Se on kohtaamispaikka: tilaisuus, jossa naapurit, ystävät ja suvut kokoontuvat saman lämmön äärelle, syövät, juovat ja seuraavat liekkien tanssia heijastumassa tyyneen järvenpintaan.
Tulta vartioidaan tarkasti
Kokon sytyttäjän on syytä tarkistaa metsäpalovaroitus. Ruohikko- tai metsäpalovaroituksen ollessa voimassa avotulta ei saa sytyttää lainkaan, eikä poikkeuslupia kokkoihin myönnetä. Varoitustilanne kannattaa siis vilkaista sääpalvelusta vielä juuri ennen tulen tekoa.
Vastuu kokosta on aina sytyttäjällä. Kokon saa polttaa omalla maalla tai maanomistajan luvalla, kun varoitusta ei ole voimassa. Suurehko roihu on hyvä pitää selvästi erillään metsästä ja rakennuksista, ja valkea kannattaa sytyttää palamattomalle maalle vaikkapa rannan tuntumaan.
Vuosi vuodelta kokon ympärille kerääntyvät ihmiset toistavat samaa elettä kuin esivanhempansa: kokoonnutaan tulen ääreen valoisimpana yönä. Vaikka pahojen henkien karkottamisen sijaan moni tulee paikalle lähinnä makkaran ja yhdessäolon vuoksi, perinteen voima on juuri sen jatkuvuudessa.
