Yle kokosi äskettäin ostovoimakortit, jotka näyttävät havainnollisesti, miten yksittäisten tuotteiden hinnat ovat muuttuneet suhteessa palkkoihin. Aihe on tärkeä, mutta helposti hämmentävä: yksi muistaa ruokakaupan kuitin paisuneen, toinen taas sen, että palkka nousi. Kumpi on oikeassa? Molemmat – ja juuri siksi kannattaa katsoa virallisia tilastoja.
Mitä inflaatio ja kuluttajahintaindeksi tarkoittavat
Kuluttajahintaindeksi on Tilastokeskuksen mittari, joka kuvaa kotitalouksien Suomessa ostamien tavaroiden ja palveluiden hintojen kehitystä. Indeksiin kootaan tuhansia hintatietoja ruoasta, asumisesta, energiasta, liikenteestä ja palveluista, ja jokaiselle ryhmälle annetaan paino sen mukaan, kuinka suuren osan se vie tyypillisen kotitalouden budjetista. Kun indeksi nousee vuoden takaisesta, puhutaan inflaatiosta. Inflaatio ei siis ole yhden tuotteen hinta vaan koko ostoskorin keskimääräinen kallistuminen (Tilastokeskus).
Ostovoiman kannalta ratkaisevaa on, kasvavatko palkat nopeammin vai hitaammin kuin hinnat. Jos palkka nousee 3 prosenttia mutta hinnat 6 prosenttia, ostovoima heikkenee, vaikka tilillä näkyykin enemmän euroja. Tätä mitataan reaaliansioilla, eli ansiotasolla, josta on poistettu hintojen nousun vaikutus.
Hintapiikki 2022–2023 söi palkankorotukset
Vuosi 2022 oli poikkeuksellinen. Tilastokeskuksen mukaan keskimääräinen inflaatio oli tuolloin 7,1 prosenttia – korkein lukema noin 40 vuoteen. Seuraavana vuonna 2023 hinnat nousivat yhä nopeasti, keskimäärin 6,2 prosenttia.
Nousua veti erityisesti energia. Venäjän hyökkäyssodan jälkeen sähkön ja polttoaineiden hinnat kohosivat jyrkästi, ja se heijastui myös ruoan hintaan, kun tuotanto, kuljetus ja lannoitteet kallistuivat. Palkat eivät pysyneet perässä: reaaliansiot laskivat vuonna 2022 noin 4,4 prosenttia, mikä oli todennäköisesti suurin pudotus yli 60 vuoteen. Käytännössä palkalla sai vähemmän tavaraa kuin edellisvuonna, vaikka euromääräiset ansiot kasvoivat.
Käänne tuli 2024 – ostovoima alkoi taas kasvaa
Vuonna 2024 kuva muuttui. Inflaatio hidastui keskimäärin 1,6 prosenttiin, kun energiakriisi laantui ja korkojen nousu jäähdytti taloutta. Samaan aikaan palkat jatkoivat nousuaan, joten reaaliansiot kääntyivät kasvuun: alkuvuonna 2024 ne nousivat noin 1,1 prosenttia ja vuoden toisella neljänneksellä jo lähes 1,9 prosenttia vuoden takaisesta.
Vuonna 2025 hintojen nousu hyytyi lähes kokonaan: keskimääräinen inflaatio oli vain 0,3 prosenttia. Asuminen, vesi ja energia jopa halpenivat keskimäärin 2,5 prosenttia, mikä helpotti kotitalouksien tilannetta. Ostovoima ei silti ole täysin palautunut: koska menetykset 2022–2023 olivat suuria, palkan ostovoima jäi vielä alle vuoden 2021 huipputason, vaikka suunta on ollut nouseva.
Mitkä tuoteryhmät ovat kallistuneet eniten
Keskiarvot peittävät isoja eroja tuoteryhmien välillä. Vuonna 2025 voimakkaimmin nousi terveysryhmä, keskimäärin 6,8 prosenttia, ja yksittäisistä hyödykkeistä eniten kallistui poliklinikkamaksu, peräti 44,7 prosenttia – muutos johtui pitkälti asiakasmaksujen korotuksista, ei markkinahinnoista.
Ylen ostovoimakortit havainnollistavat pidemmän aikavälin kehitystä suhteessa palkkoihin. Vuodesta 2020 säännölliset ansiot ovat nousseet noin 19 prosenttia, ja moni tuote on tähän verrattuna jopa halventunut. Suhteellisesti edullisemmiksi ovat tulleet muun muassa asuminen, jalkineet, kasvipohjaiset maidot ja hedelmät. Sen sijaan kasviöljyt, suklaa, naudanliha sekä bensiini ja diesel ovat nousseet palkkoja nopeammin. Virvoitusjuomien hinnat hyppäsivät keväällä, kun uusi sokerivero astui voimaan (Yle).
Kuva on siis kaksijakoinen. Keskimääräinen ostovoima on viimein kääntynyt kasvuun, mutta se, kuinka paljon yksittäinen kotitalous on hintapiikistä kärsinyt, riippuu pitkälti omista ostotottumuksista. Paljon autoileva ja lihaa syövä kotitalous on kokenut nousun eri tavalla kuin vuokra-asunnossa kasvisruokaa suosiva.
