Saimaalla ui eläin, jollaista ei tapaa missään muualla maailmassa. Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) on makean veden hylje, joka päätyi sisävesivankilaansa jääkauden jälkeen: kun jää suli ja maa kohosi tuhansia vuosia sitten, Saimaan yhteys Itämereen katkesi ja merestä jääneet norpat jäivät loukkuun järveen. Siitä lähtien laji on kehittynyt omaan suuntaansa erillään sukulaisistaan. Tämä tekee saimaannorpasta yhden harvoista makeassa vedessä elävistä hylkeistä – ja aidon suomalaisen kansallisaarteen.
Sormenjälki turkissa
Saimaannorpan tunnistaa tummasta turkista, jota koristaa vaalea rengaskuvio. Kuviointi on jokaisella yksilöllä erilainen, vähän kuin ihmisen sormenjälki, ja tutkijat pystyvätkin tunnistamaan yksittäisiä norppia juuri näistä kiehkuroista. Suurimman osan ajastaan norppa viettää vedessä kaloja pyytäen, mutta kiipeää mielellään kiville lepäilemään ja lämmittelemään.
Kuutit syntyvät lumipesään
Norpan elämän herkin hetki koittaa keskellä talvea. Kuutit syntyvät helmi–maaliskuussa rantalumeen kaivettuun pesäluolaan, jossa valkoturkkinen poikanen on suojassa pakkaselta ja saalistajilta. Lumipesä on kuuteille elintärkeä – ja juuri siksi laji on niin haavoittuvainen, WWF kuvaa.
Kevään 2025 pesälaskennan perusteella Metsähallitus arvioi, että kuutteja syntyi 114 – kymmenen vuotta sitten luku oli noin 80. Hyvä uutinen siis, mutta vähälumiset talvet verottavat poikasia. Vuonna 2025 noin 19 prosenttia ja vuonna 2024 noin 21 prosenttia kuuteista löytyi kuolleena, kun hyvissä oloissa kuolleisuus jää noin kymmeneen prosenttiin, Metsähallitus kertoo.
Kannan hidas mutta tasainen nousu
Metsästys romahdutti kannan: 1980-luvun alussa norppia oli enää alle 120. Suojelutyön ansiosta kanta on toipunut. Talven 2025 kanta-arvio on noin 530 yksilöä; edellisvuonna luku oli 495, WWF kertoo. Arvio kuvaa alkuvuoden tilannetta, joten kevään kuutit eivät siihen vielä sisälly. Kasvu on maltillista ja painottuu eteläiselle Saimaalle, missä norppia on aiemmin ollut vähemmän. Luokitukseltaan laji on yhä erittäin uhanalainen.
Kaksi suurta uhkaa
Norpan tulevaisuutta varjostaa ennen kaikkea kaksi asiaa. Ensimmäinen on verkkokalastus: nuoret norpat hukkuvat kalaverkkoihin, etenkin heinä–syyskuussa, kun itsenäistyneet kuutit liikkuvat saalistamaan. Kalanpyydyskuolemien estäminen on yksi tärkeimmistä keinoista turvata kannan kasvu. Toinen on ilmastonmuutos, joka tuo lauhoja ja vähälumisia talvia. Ilman riittävää lunta luonnonpesiä ei synny tai ne sulavat ennen aikojaan, ja kuutit jäävät vaille suojaa.
Suojelu toimii
Norpan pelastamiseksi tehdään määrätietoista työtä. Saimaan tärkeimmillä pesimäalueilla on voimassa verkkokalastuskielto 15. huhtikuuta–30. kesäkuuta, joka suojaa kuutteja hukkumiselta. Vähälumisina talvina vapaaehtoiset kasaavat rannoille apukinoksia, joihin norpat voivat kaivaa pesänsä. Keino toimii: ankarana talvena 2025 jopa 85 prosenttia havaituista vastasyntyneistä kuuteista käytti apukinoksia tai keinopesiä suojanaan. Sadat paikalliset vapaaehtoiset osallistuvat vuosittain laskentoihin ja suojelutoimiin Metsähallituksen, WWF:n ja Itä-Suomen yliopiston rinnalla.
Näin kuka tahansa voi auttaa
Norpan suojelu ei ole vain tutkijoiden työtä. Saimaalla liikkuva voi jättää verkot kotiin ja kalastaa norppaystävällisesti. Talvella ja keväällä kannattaa välttää moottorikelkkailua ja muuta häiriötä pesimäalueilla, jotta emo ei säikähdä pois poikasensa luota. Norppahavainnot voi ilmoittaa WWF:n Norppagalleriaan, mikä auttaa seuraamaan kannan tilaa. Suojelutyötä voi tukea myös ryhtymällä norppakummiksi. Pienistä teoista syntyy se turva, jota jääkauden jättämä tarvitsee selvitäkseen seuraavatkin tuhannet vuodet.
