Ajatus kuulostaa houkuttelevan yksinkertaiselta: nosta sängyn päätyä muutama sentti, nuku pää koholla, ja keho alkaa valmistaa enemmän happea kuljettavia punasoluja. Idea on noussut esiin, koska se jäljittelisi halvalla sitä, mitä kestävyysurheilijat tavoittelevat kalliilla korkeanpaikan leireillä. Mutta pitääkö se paikkansa?
Mitä tutkimus oikeasti sanoo
Uutisoinnin taustalla on tanskalaistutkimus, jota luotsaa kestävyysfysiologiaan erikoistunut tutkija Carsten Lundby. Siinä yhdeksän miestä nukkui viiden viikon ajan sänky kallistettuna noin kuusi astetta — käytännössä parinkymmenen sentin koroke sängyn pääpuolen jalkojen alle. Keskisuomalaisen referoiman tutkimuksen raportoitu lopputulos: hemoglobiinimassa kasvoi noin 4,8 prosenttia ja kokonaisveritilavuus noin 4,1 prosenttia.
Numerot näyttävät lupaavilta, mutta on syytä olla varovainen. Otos oli hyvin pieni eikä koostunut huippu-urheilijoista, vaikutuksen suuruus oli maltillinen, ja tutkijat itse myöntävät, ettei mekanismi ole varma. Heidän hypoteesinsa on, että pää koholla nukkuminen laskee niin sanottua keskuslaskimopainetta, ja keho tulkitsee tämän merkiksi tarpeesta tuottaa lisää verta.
Tälle mekanismille löytyy myös riippumatonta tukea. Acta Physiologica -lehdessä julkaistu katsaus toteaa, että asennon muutos säätelee punasolutuotantoa: keskuslaskimopaineen lasku nostaa veren erytropoietiini- eli EPO-pitoisuutta terveillä ihmisillä. Tutkijat pitävät ilmiötä kiinnostavana etenkin pitkään vuodelevossa oleville potilaille, eivät ensisijaisesti urheilijoille.
Lyhyesti: kyseessä on aito, mitattavissa oleva fysiologinen vihje, mutta näyttö urheilusuorituksen kannalta on toistaiseksi ohutta, eikä sitä pidä esittää valmiina menetelmänä.
Asiantuntijoiden varauksellinen vastaanotto
Suomalaisnäkökulma alkuperäisjutuissa on nuiva. Yksikään suomalainen kestävyysurheilija ei tällä hetkellä käytä menetelmää. Asiantuntijat muistuttavat, että vaste tällaisiin ärsykkeisiin vaihtelee yksilöittäin paljon — aivan kuten korkeanpaikan harjoittelussakin. Pienen tutkimuksen tulos ei automaattisesti siirry huippu-urheilijoihin, jotka jo optimoivat verensä muilla, paremmin tutkituilla keinoilla.
Näin verta ja punasoluja oikeasti kasvatetaan
Jotta lukija saa oikean mittakaavan, kannattaa katsoa vakiintunutta tiedettä.
Hypoksia eli hapenpuute. Korkealla ilman happiosapaine laskee. Elimistö havaitsee tämän, ja munuaiset alkavat erittää enemmän EPO:a, joka käskee luuydintä tuottamaan punasoluja. Tämä on niin sanotun live high, train low -menetelmän ydin: nukutaan korkealla (hapenpuute-ärsyke), harjoitellaan matalalla (laatu säilyy). Tutkimuskatsausten mukaan noin kolmen viikon jakso voi nostaa hemoglobiinimassaa muutaman prosentin, EPO:n piikatessa ensimmäisinä päivinä ja laskiessa sitten. Sama hapenpuute-ärsyke saadaan myös korkeanpaikan teltoilla.
Harjoittelu kasvattaa plasmatilavuutta. Kestävyysharjoittelun ensimmäinen ja nopein verivaikutus ei ole punasolujen lisääntyminen vaan veriplasman määrän kasvu. Hikoilu ja nestesiirtymät aktivoivat nestettä pidättäviä hormonijärjestelmiä, ja keho lisää veden ja valkuaisaineiden määrää verenkierrossa. Plasman laajeneminen selittää lähes koko alkuvaiheen veritilavuuden kasvun parin–neljän viikon ajan; vasta tämän jälkeen myös punasolumassa alkaa kasvaa.
Näihin verrattuna sänky koholla on enintään hienovarainen lisäärsyke, jonka rooli on vielä auki.
Lopputulema
Väite "sänky koholla, enemmän verta" ei ole pelkkä huhupuhe, mutta se ei myöskään ole vahvistettu menetelmä. Yhdeksän miehen tutkimus ja asentoa koskeva fysiologia antavat ilmiölle uskottavan mekanismin, mutta vaikutus on pieni, näyttö alustavaa eivätkä tutkijat itsekään julista asiaa varmaksi. Toistaiseksi happea kuljettavaa verta kasvatetaan luotettavimmin harjoittelulla ja korkeanpaikan ärsykkeellä — ei nikkaroimalla sängynjalkojen alle korokkeita.
