Yhdysvallat ja Iran ovat päässeet sopuun, jonka tarkoituksena on jatkaa kevään vihollisuuksien jälkeistä tulitaukoa ja avata strategisesti elintärkeä Hormuzinsalmi uudelleen kauppalaivoille. Al Jazeeran mukaan osapuolet vahvistivat yhteisymmärryspöytäkirjan ensin sähköisesti, ja sen allekirjoittivat presidentit Donald Trump ja Masoud Pezeshkian. Välittäjänä on toiminut Pakistan.
Sopimuksen yksityiskohdat eivät ole vielä kaikilta osin julkisia, ja Yhdysvaltojen ja Iranin tulkinnat toteutuksesta eroavat toisistaan muun muassa pakotteiden ja salmen pitkän aikavälin hallinnan osalta. Näiltä osin tiedot on syytä lukea varauksella.
Mistä sovittiin
Yhdysvaltalaisten tietojen mukaan 14-kohtainen sopimus jatkaa tulitaukoa, avaa Hormuzinsalmen, lopettaa Yhdysvaltojen merisaarron Iranin satamiin ja käynnistää neuvotteluikkunan Iranin ydinohjelmasta ja pakotteiden purkamisesta. Geneveen kaavailtu erillinen allekirjoitustilaisuus näyttää jääneen toteutumatta sähköisen allekirjoituksen vuoksi, vaikka neuvottelijoiden on määrä jatkaa keskusteluja Sveitsissä.
Sopimuksen kestävyyttä varjostavat yhä avoimet kysymykset. Osa salmen kulkureiteistä vaatii edelleen raivausta, ja alueen sotilaallinen tilanne on herkkä. Yhdysvalloissa sopimus on saanut myös kotimaista kritiikkiä.
Mitä tämä merkitsee Suomelle ja Euroopalle
Hormuzinsalmi on maailmantalouden herkin pullonkaula: sen kautta kulki ennen kriisiä arviolta viidennes maailman öljystä ja nesteytetystä maakaasusta. Salmen sulkeminen keväällä nosti raakaöljyn hintaa jyrkästi, mikä näkyi myös eurooppalaisten kuluttajien polttoaine- ja energialaskuissa.
Uutinen sovusta käänsi hinnat laskuun. Nopeaa helpotusta ei silti kannata odottaa: laivanvarustusalan asiantuntijat varoittavat, että Persianlahdelle jumiin jääneiden alusten ruuhka voi purkautua vasta viikkojen kuluessa, ja tuotantoaan supistaneilta öljyntuottajilta kuluu aikaa palata täyteen vauhtiin. Suomalaiselle autoilijalle ja energiankuluttajalle helpotus näkynee siis vasta viiveellä – ja vain, jos hauras sopu pitää.
